Kun apua ei saa ajoissa
Saimme vaikuttavuuskyselyymme koskettavan kirjoituksen toimintaamme osallistuneelta äidiltä, miten vahvasti toimimaton palvelujärjestelmä, hoidon viivästyminen ja tiedon puute on vaikuttanut lapsivuodepsykoosin kokeneen äidin elämänkulkuun. Nämä vaikutukset ovat seuranneet kyseistä äitiä vielä oman lapsen aikuistumisen jälkeen, kun asianmukaista apua ja tukea ei ole saatu silloin, kun sitä olisi tarvittu. Kuvaus on ajalta ennen Äimän perustamista, mutta myös piirtää kuvaa, mitä voisi seurata, jos mielenterveysyhdistyksiltä ja muilta kansalaisjärjestöiltä evätään taloudelliset toimintaedellytykset heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi.
”Koen, että olen sairastumiseni johdosta menettänyt kaiken; avioliittoni, pitkälti tyttäreni, ammattini ja sitä kautta taloudellisen turvallisuuden. Se on vienyt minulta itsekunnioituksen, leimannut syvällä häpeällä, johon ei ole tuntunut löytyvän apuja vaikka mitä olen yrittänytkin. Olen vuosia kärsinyt itsetuhosta, jota muut eivät ole voineet ymmärtää. Myös muut ihmissuhteet ovat olleet huonolla tolalla. Ja halu lähteä täältä oman käden kautta on kaiken tämän johdosta ollut lähes jatkuvaa.”
Tarinan takaa löytyy kuitenkin vahva toivo siitä, että apua on mahdollista saada myös pidemmän ajan jälkeen ja miten merkittävä vaikutus vertaistuella ja kokemusten jakamisella on. Kun omista kokemuksista on jo aikaa, voi muiden kokemusten kuuleminen käynnistää prosessin omien kokemusten läpikäymiseen, mikä ei aina ole helppoa ja kivutonta.
”Äimä tuli tutuksi minulle 2018. Kolmekymmentä vuotta sairastumiseni jälkeen. Siis tiedän mitä tarkoittaa sinnitellä ilman Äimän tukea. Psykoosikokemus on pelottava ja yksin jääminen sen kanssa vielä hirveämpää.
Äpsyjen [vertaistukiryhmä vauva-ajan psykoosin kokeneille] tapaamisten yhteydessä vuosikymmeniä jatkunut häpeäni viimeinkin alkoi hellittää. Ja tarve itsetuholle vähetä. Kun ensi kertaa olin Äpsy-ryhmän viikonlopputapaamisessa, olin hajota. Miksi minua ei oltu kohdeltu sairastuessa samalla lailla, kun näitä nuoria naisia, vertaisiani? Miksi kukaan ei ollut kuullut tuskaani ja pahaa oloani? Miksi kukaan ei huomannut kysyä olosuhteista ja taustoistani? Miksi kukaan ei huomannut valtaisaa turvattomuuttani, jota en osannut nimetä?”
Vertaistuki on tällekin äidille lisännyt ymmärrystä omasta sairastumisestaan, ja Äimän toimintaan osallistuminen on vähentänyt yksinäisyyden tunnetta. Lohdullista on, että omista kokemuksista huolimatta, tai jopa niiden ansiosta, on mahdollista olla tukena muille saman kokemuksen läpikäyneelle äidille.
”Kohtaamisten myötä olen voinut ymmärtää, että tämä todellakin voi tapahtua kenelle tahansa taustasta riippumatta, eikä se ole kenenkään syytä. Niillä muutamilla kerroilla, joilla olen tavannut vertaisiani on ollut suunnattoman suuri terveyttävä vaikutus. Tiedostan, että olisin aivan toisessa tilanteessa, jos minulla olisi aikanaan ollut vertaistukea. Olen löytänyt vertaisia vuosikymmeniä jatkuneen yksinäisyyden jälkeen. Vaikka nämä naiset ovat minua paljon nuorempia ymmärrämme kokemustemme kautta toisiamme. Olen saanut henkistä tukea ja olen kokenut myös tukeneeni toisia. Kaikki tämä on tehnyt hyvää minulle. Tilanteeni on edelleen vaikea, mutta jaksan sinnitellä osaksi vertaistuen avulla.”
Mitä jos tämä äiti olisi saanut apua aiemmin? Olisiko inhimillinen kärsimys jäänyt vähemmälle ja millainen merkitys sillä olisi ollut juuri kyseiselle perheelle?
”Avioliittomme ja eromme oli sairastumiseni johdosta hyvin vaikea. Eron yhteydessä myös välini tyttäreeni kariutuivat vuosikymmeneksi. Tapaamisestamme 2018 lähtien olemme pikkuhiljaa lähentyneet, vaikka välimme ovat edelleen etäiset ja kipeät. Uskon, että Äimän vertaisryhmällä on ollut merkitystä suhteen jälleenrakentamisessa tyttäreeni.
Se mitä, olen kuullut muilta vertaisiltani, on vakuuttanut minut siitä, että olisin palautunut ennalleen, jos minulla olisi ollut vertaistukea silloin. Jos mieheni olisi saanut tukea kuin myös tyttäreni, tätä kohdallemme osunutta helvettiä ei ehkä olisi tapahtunut. Ei ainakaan tässä mittasuhteessa.”
Tämän riipaisevan kokemuksen myötä toivomme, että jokainen apua tarvitseva äiti saisi apua ajoissa eikä jäisi kokemustensa kanssa yksin! Toivotamme kaikki apua tarvitsevat äidit lämpimästi tervetulleiksi toimintaamme, riippumatta siitä miten pitkä aika kokemuksistasi on. Voit myös alkaa vertaistukiäidiksi, mikäli olet sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen, raskauden aikaisen masennuksen tai vauva-ajan psykoosin, mutta toipunut hyvin sairaudestasi ja haluat aidosti auttaa muita saman kokeneita.
Lisätietoja Äimän tarjoamista tukimuodoista ja vapaaehtoistoiminnasta löydät täältä:
Tukea Äimältä: https://aima.fi/tukea/
Vapaaehtoiseksi Äimälle: https://aima.fi/vapaaehtoiseksi/
Kirjoittaja:
Tanja Suni
Äimä ry:n toiminnanjohtajan sijainen
Lainaukset ovat otteita vaikuttavuuskyselyymme vastanneen vauva-ajan psykoosiin sairastuneen äidin kokemuksista.
Syksyn 2024 blogiteksteissä nostamme esiin vaikuttavuuskyselyssämme nousseita teemoja. Haluamme tuoda näkyväksi vertaistukitoiminnan merkitystä äitien äänellä, äitien sanoilla. Haluamme myös tuoda esiin mahdollisia seurauksia, mikäli hallitusohjelman mukaiset leikkaukset kohdistuvat lapsiperheitä ja mielenterveyttä tukeviin järjestöihin.
Kuva: Pexels