Katto pään päällä
Tänään on Katto pään päällä -päivä. Annoin itselleni tehtävän: ”Mieti hetki kotiasi. Millainen se on? ”
Kysyin itseltäni tämän kysymyksen ja mieleeni tuli useampiakin ajatuksia kodistani. Ensimmäisenä ajattelin kaikkea tekemätöntä. Lähinnä siis kotitöitä ja velvollisuuksia, kuten väliin jäänyttä imurointia ja kylpyhuoneessa odottavaa pyykkivuorta. Ajatukset virtasivat suorittamisen ympäristössä, vaikka ne eivät oikeastaan edes liity siihen millainen kotini on.
Oli yllättävän haastavaa miettiä näin simppeliä kysymystä. En tiennyt mitä vastata itselleni tai millaista vastausta hakea. Ehkä kotini on juuri sopiva? Vähän pieni, mutta pohjaratkaisultaan kömpelö? Sijainniltaan se on minulle hyvässä paikassa, sen tiedän. Kotini on myös taloudellisesti järkevä ja remontinjälkeen oikein kivan näköinen. Kai.
Miksi oli niin kovin vaikeaa ajatella positiivisesti? Tai ei nyt vaikeaa, mutta miksei se tullut heti ensimmäisenä mieleen? Kotini on valoisa ja lämmin. Kotini on turvallinen. Ystävieni on mukava tulla meille sillä meillä voi ottaa rennosti. Minulla on oma sauna ja iso parveke, joissa molemmissa pääsee rentoutumaan ja olo on mukava. Minulla on paljon ihania muistoja kiinnitetty kotini sisustukseen, kuten tyttäreni maalauksia ja omia teoksiani. Tällä hetkellä meillä on myös hyvin jouluista. Oloni kotona on hyvä ja tunnen kotini omakseni. Kai kiireinen arki vain peittää nämä oikeasti tärkeät asiat alleen. Ainakin näin joulun alla.
Olen äärimmäisen onnekas, kun minulla on koti, jossa olla onnellinen. Moni muu olisi enemmänkin kuin kiitollinen, jos olisi pieni asunto huonolla pohjaratkaisulla. Moni tekisi mitä vain, jos olisi koti, jossa voisi antaa pölyn kerääntyä listojen päälle ja pyykkivuoret nojaisivat kylpyhuoneen seinään.
Pitäisi siis olla kiitollisempi ja armollisempi itselleen. Siitähän joulunodotuksessa on kyse. Jos minulla ei olisi jouluna perhettä, jonka luokse mennä, en jäisi ulos. Minulla olisi oma kotini missä on lämpöä, turvaa ja muistoja.
Ehkä tänä jouluna pyrin päästämään irti ahneudesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Kotonakin.
-Ilona