Äidin toivelista
Tänään on Joulupukin listojen päivä. On siis hyvä päivä kirjoittaa lasten kanssa joululahjalistat ja hyvä päivä miettiä itsekin mitä toivoisi. Oli se mitä tahansa. Toiset haluavat lumisadetta ja halauksia, toiset taas hitokseen rahaa ja uuden auton, kuka näitä nyt laskee.
Viime vuonna oma tyttäreni halusi joululahjaksi tikkarin ja kenkälusikan. Hän sai molemmat ja oli ikionnellinen. Oi niin pienestä voi 3 -vuotias tulla onnelliseksi. Se sai itsenikin miettimään, että missä välissä ihmisestä tulee ahne ja kiittämätön, kun pieni muisto ei enää riitä.
Tänä vuonna tytön lahjalistan yhteen laskettu hinta lähentelee 1500 euroa, sisältäen ties mitkä robottikäärmeet, -kissat ja -koirat, jotain lohikäärmeitä ja sellaisen takkuisen karvapallon. Pidän yllä toivetta, että vielä jonain päivänä palaamme tähän kenkälusikka-aikaan ja toivomuslista sisältäisi jotain muuta kuin kotitalouden konkurssin alkeet. Sain silti vastauksen kysymykseeni. Ihmisestä tulee ahne jossain siinä 3 ja 4 ikävuoden välillä.
Mutta miksi ei saisi toivoa? Syytä tälle ei tähän hätään löydy, joten nyt äidit kynät viuhumaan ja toiveet paperille. Ja mielellään just tasantarkkaan niin itsekkäästi kun antaa sielu periksi.
Oma toivomus listani sisältää tänä vuonna:
-Vihreitäkuulia
-Siivouslahjakortti
-Vihreitäkuulia
-Kuivausrumpu
-Hammaslääkärikäyntejä
-Vihreitäkuulia
-Loma (arjesta)
-Loma (lapsesta)
-Loma (Kaikesta)
-Vihreitäkuulia
-Hyvä sekoitus ahkeruutta, jaksamista ja motivaatiota purkissa
-Rahaa
-Vihreitäkuulia
-Täydellinen äiti- pilleri. Monta näitä. Mielellään vuosiksi eteenpäin.
-Joku pilleri (tai leivos whatever) millä edes näyttäisin siltä että kiinnostaa, silloin kun on tarve.
-Vihreitäkuulia.
-Lapsi, joka ei huuda kaupassa miltä äiti näyttää alasti
-Lumisadetta
-Halauksia
-Vihreitäkuulia
Mitä sinä toivoisit?