Äidille apua -hanke
Äimä ry:llä toteutettiin vuosina 2019–2023 Äidille apua -koulutushanke. Hankeidea syntyi Äimän toimintaan osallistuneiden äitien kokemuksista, joissa he kertoivat, että terveydenhuollossa ei ollut tarpeeksi kysytty heidän psyykkisestä hyvinvoinnistaan raskauden ja vauvavuoden aikana. Useiden äitien kohdalla masennusoireet olivat jääneet huomaamatta tai niitä oli vähätelty. Äidille apua -hankkeessa kehitettiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, opiskelijoille ja vapaaehtoisille koulutus perinataalipsykiatrian sairauksista ja niiden puheeksi ottamisesta äitien ja perheiden kanssa.
Tutkimusten mukaan ainoastaan joka kymmenes masentunut äiti saa asianmukaista tukea ja apua. Tämä voi johtua monestakin eri syystä. Voi olla, ettei terveydenhuollossa välttämättä aina tiedetä riittävästi raskaus- ja vauva-ajan masennuksesta. Äidin vointia ei välttämättä osata tai muisteta tiedustella joka käynnillä, eikä aina tiedetä, miten ottaa arkoja ja henkilökohtaisia asioita puheeksi. Myöskään tarvittavia tukimuotoja ei kaikilla paikkakunnilla ole välttämättä tarjolla. Yksi suuri syy tähän on toki myös se, etteivät äidit välttämättä kerro voinnistaan rehellisesti, vaikka sitä heiltä tiedusteltaisiinkin. Äidille apua -hankkeessa tehtiin myös luentovierailuja äitien ryhmiin ja niiden kautta rohkaistiin äitejä puhumaan voinnistaan.
Varhainen ja riittävä tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita koko perheen hyvinvoinnin kannalta, sillä masennus koskettaa koko perhettä ja voi hoitamattomana aiheuttaa pitkäaikaisiakin ongelmia. Jos sairastunut äiti saa apua varhain, voi masennuksesta toipua varsin nopeasti tai se voidaan jopa kokonaan estää. Olisi äärimmäisen tärkeää, että äidin voinnin systemaattisesta kysymisestä muodostuisi vakiintunut työtapa terveydenhuollossa. Silloin äideille tarjoutuisi mahdollisuus kuulostella omaa vointiaan. Samalla viestittäisiin, että äitiyden haasteista puhuminen on sallittua ja että tukea on tarvittaessa tarjolla.
Puheeksi ottamisen malli ja opas hankkeen tuotoksena
Hankkeen alkuvaiheessa luotiin puheeksi ottamisen malli ja opas avuksi äitien parissa tehtävään työhön. Kuinka sinä voit? -puheeksi ottamisen opas sisältää ohjeet, kuinka tiedustella äitien vointia neuvola- tai asiakaskäynneillä. Lisäksi hankkeessa kehitettiin lapsiperheille suunnattu Itku- ja unitauti -kirjanen, joka kertoo, millaisena synnytyksen jälkeinen masennus näyttäytyy lapselle. Kirjanen sisältää myös selkeät ohjeet, kuinka keskustella äidin masennuksesta lapsentasoisesti mahdollisten isosisarusten kanssa. Hankkeessa kehitettyjen materiaalien käyttöä opastettiin koulutuksissa ja niitä voi edelleen tilata maksutta Äimän nettisivujen materiaalitilauslomakkeella.
Hankkeen koulutuksista saatu palaute kertoi kouluttamisen tarpeellisuudesta
Äidille apua -koulutus sai vuosien varrella runsaasti positiivista palautetta. Palautetta kerättiin aktiivisesti palautekyselyn avulla.
- 92 % palautekyselyyn vastanneista koulutukseen osallistuneista koki saaneensa lisää tietoa perinataalipsykiatrian sairauksista
- 83 % osallistuneista oli sitä mieltä, että koulutuksen jälkeen aiheen puheeksi ottaminen äitien kanssa tulisi olemaan helpompaa
- 91 % osallistuneista koki, että koulutus antoi eväitä perinataalipsykiatrian sairauksista kärsivien äitien tunnistamiseen mm. neuvolatyössä.
Muutamia otteita palautteista:
Todella hyvä ja kattava paketti. Antaa valmiuksia ja varmuutta puheeksi ottamiseen neuvolatyössä.
Erittäin tärkeä ja hyvä koulutus, helppo ottaa eväitä työhön.
Kiitos kattavasta ja todella hyödyllisestä koulutuksesta. Mielenterveyden asioista ei vielä tänäkään päivänä keskustella riittävästi ja edelleen häpeän stigma vaivaa tätä aihetta. Yhteiskuntaan tarvitaan enemmän ymmärrystä myös tästä aiheesta!
Konkreettiset vinkit puheeksi ottoon ja tilanteissa toimimiseen olivat kullan arvoisia.
Tällaisia infopläjäyksiä tarvitaan jokaiselle työkentälle, missä äitien, lasten ja perheiden kanssa työtä tehdään!
Koulussa aiheen käsittely on jäänyt pääasiassa omalle vastuulle, eli hyvin vähäiselle. Tästä sai tiivistetysti mutta kattavasti tietoa sairauksista ja niistä puhumisesta ja puuttumisesta.
Tärkeä aihe, josta koen usein olevani liian “kädetön”, kaikki uusi apu työn tueksi on tervetullutta!
Antoi eväitä vanhemmuuden tukemiseen, muun muassa haastattelutekniikkaan ja sitä kautta vanhemmuuden sekä äidin jaksamisen haasteiden kartoittamiseen. Ammatillisen mielenterveyspuolen tuen palveluista tarvittaisiin alueellista lisäkoulutusta. Olisi hienoa, että neuvoloissa käytettäisiin kaikkien vanhempien kohdalla myös puheeksi ottamisen menetelmiä tästä koulutuksesta.
Pro gradu Äidille apua -hankkeesta
Pia Hansson Itä-Suomen yliopistosta julkaisi vuonna 2024 Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaminen ja puheeksi ottaminen lastenneuvolassa – Terveydenhoitajien kokemuksia ja näkemyksiä -pro gradu -tutkielman. Tutkielmassa selvitetään synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen vaikuttavia tekijöitä, Äidille apua -koulutuksen vaikutuksia terveydenhoitajien kokemuksiin oireiden tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta sekä terveydenhoitajien arvioita ja toiveita koulutukseen liittyen.
Pro gradun tulosten mukaan koulutus vaikutti niin synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen kuin puheeksi ottamiseen näitä edistävästi. Terveydenhoitajat kokivat tunnistamisen helpottuneen koulutuksen jälkeen. He osasivat tarttua paremmin äitien sivumennen mainitsemiin yksittäisiin oireisiin. He kokivat oman osaamisensa tunnistamisen suhteen vahvistuneen ja tunnistamisen varhaistuneen.
Koulutuksen kuvattiin lisänneen yleisesti tarkkailua ja valppaana oloa äitien synnytyksen jälkeisen masennuksen suhteen. Osa terveydenhoitajista kuvasi huomion heräävän nykyään herkemmin, mikäli he havaitsevat äideillä oireita. Koulutuksen jälkeen EPDS-lomaketta (Edinburgh Postnatal Depression Scale) käytettiin useammin rutiinitäyttöjen lisäksi.
Koulutuksen jälkeen synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijöitä tunnistettiin paremmin. Terveydenhoitajan huomio siirtyi vauvasta enemmän äitiin. Aiemmin epävarmuutta kokeneet terveydenhoitajat kokivat epävarmuuden vaihtuneen iloon silloin kun äidit kertoivat oireistaan ja he kykenivät tarttumaan tilanteisiin paremmin. He kokivat myös empatian ja auttamishalun lisääntyneen.
Koulutuksen jälkeen puheeksi ottaminen koettiin helpommaksi myös niissä tilanteissa, kun äiti ei ollut halukas keskustelemaan aiheesta terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajat kokivat olonsa luottavaisemmaksi ja varmuuden lisääntyneen masentuneen äidin käsittelyssä. He kokivat rohkeuden ja kehtaamisen lisääntyneen arkoja asioita käsiteltäessä. He kokivat myös tilanteisiin puuttumisen ja kysymistapojen selkeytyneen. He ottivat asioita aktiivisemmin toistuvasti esiin tarvittaessa. Ammattitaidon lisääntymisen koettiin vaikuttaneen puheeksi ottamisen helpottumiseen.
Koulutuksen myötä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta keskusteltiin enemmän ennakoivasti jo raskausaikana. Aiheesta keskusteltiin kaiken kaikkiaan aktiivisemmin ja siihen kiinnitettiin huomiota aiempaa enemmän. Terveydenhoitajat yrittivät myös saada äideistä enemmän tietoa kuin aikaisemmin keskustelun avulla.
Koulutuksen jälkeen terveydenhoitajat kokivat osaavansa keskustella oikeista asioista äidin kanssa. He kiinnittivät huomiota siihen, miten he kysyvät äitien voinnista, miten puhuvat asioista ja tuovat asioita esille. He käyttivät enemmän avoimia kysymyksiä ja painottivat tilanteeseen pysähtymisen merkitystä.
Pro gradun mukaan terveydenhoitajat kokivat, että heidän yleinen tietämyksensä aiheesta lisääntyi koulutuksen myötä. Koulutuksen jälkeen kyky välittää enemmän synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyvää tietoa asiakkaille lisääntyi. Koulutus lisäsi terveydenhoitajien osaamista jatkohoidon tarpeen arvioinnin osalta. Koulutuksen jälkeen äitejä ohjattiin jatkohoitoon ja psykiatriselle sairaanhoitajalle useammin kuin ennen koulutusta.
Puheeksi ottamisen mallin koettiin olleen hyvänä apuna puheeksi ottamisessa. Osa terveydenhoitajista koki sen hyödyttäneen jollain tavalla omaa työtä. Puheeksi ottamisen mallin koettiin sisältävän hyviä huomioita puheeksi ottamisesta. Mallin ajateltiin hyödyttävän yleisesti etenkin terveydenhoitajien ohjaamia opiskelijoita, joille keskustelun aloittaminen voi olla vaikeaa. Sen koettiin myös hyödyttävän etenkin aloittelevia terveydenhoitajia sekä niitä terveydenhoitajia, jotka eivät ole osallistuneet Äimän koulutukseen.
Hankkeen jälkeen
Äidille apua -hanke toi selvästi esiin, kuinka tärkeää aiheesta kouluttaminen on sekä terveydenhuollon ammattilaisille että opiskelijoille ja vapaaehtoisille. Perinataalipsykiatrian sairauksista ja Äimän toiminnasta tiedetään edelleen sosiaali- ja terveydenhuollossa liian vähän.
Masennuksen varhainen tunnistaminen edellyttää neuvolan henkilöstöltä ja muilta terveysalan ammattilaisilta hyviä vuorovaikutustaitoja, mielenterveystyön erityisosaamista ja hyvää oman paikkakunnan hoitopolkujen sekä moniammatillisen yhteistyön tuntemusta. Olisi myös toivottavaa, että hankkeen koulutuksen sisällöt kuuluisivat vakituisesti etenkin terveydenhoitajien ja kätilöiden ammattiopintoihin.
On tärkeää, että terveydenhuollossa tuetaan lapsiperheiden hyvinvointia ja perheet saavat pyydettäessä riittävää tukea. Siksi äitien voinnin tiedustelun jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä tulisi olla vakiintunut tapa ja olisi tärkeää, että pienten lasten vanhempia kannustettaisiin pitämään huolta omasta psyykkisestä voinnistaan ja rohkaistaisiin tarvittaessa pyytämään apua. Vanhempien tulisi myös olla tietoisia, miten toimia, jos masennus osuu kohdalle. Masennusta voidaan jopa ennaltaehkäistä tarjoamalla siitä riittävästi tietoa jo odottaville äideille ja heidän kumppaneilleen.
On ollut etuoikeus saada työskennellä näin upean hankkeen parissa!
Inka Kansi
Koulutus- ja viestintäkoordinaattori, Äimä ry
Kuva: Pexels