Sellaista se on
Kerroin olevani väsynyt. Sanoit minulle: sellaista se on.
En tiskannut viikkoihin, sellaista se on.
Pyykit ovat pesemättä, sellaista se on.
En syönyt tänään mitään, sellaista se on.
En harjannut hiuksiani, sellaista se on.
Vauva vain itkee, sellaista se on.
Minäkin itken, sellaista se on.
En jaksaisi nousta, sellaista se on.
En nuku juuri koskaan, sellaista se on.
En jaksa tätä enää, sellaista se on.
Haluaisin pois, sellaista se on.
Pelkään jatkuvasti, mutta sellaista se on.
Sellaistako se on? olla äiti?
Sanot: Normaalia vauvan äidin arkea
Raja normaalin väsymyksen, baby bluesin ja masennuksen välillä on ajoittain hyvin sumea. Ulkopuolinen ei välttämättä osaa erottaa avunhuutoa tavallisesta arkipäivittelystä. Väsymys, ruokailuiden väliin jättämiset, vauvan itkut, hermojen menetys ja sotkuinen koti kuulostavat terveellekin ihmiselle hyvin samaistuttavilta. Siksi saatat saada vastaukseksi vain olan kohotuksen ja ”no can do” asenteen, kun yrität viestiä, että kaikki ei ole nyt hyvin.
Tällainen ymmärtämättömyys on myrkkyä masentuneelle, joka ei saa enää sanottua, että tilanne on vakavampi kuin antoi ymmärtää. Masentunut äiti saattaa lähteä ruoskimaan itseään entistä enemmän, koska omasta mielestä raskas arki on muille äideille vain helppoa ja mukavaa. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi apua ei haeta tai toisinaan edes saada.
Avun hakeminen vaikeutuu masentuneen ajatellessa, ettei oikeasti ole edes masentunut, vaan vain dramaattinen. Tällaiset ajatukset saattavat pitkittää avun hakua ja pahentaa tilannetta entisestään. Tämä lumipalloefekti on vaarallinen ja harmillisen yleinen. Ihanteellisimmassa tilanteessa, kukaan ei koskaan olettaisi äidin voivan vain ihan hyvin, vaan tarttuisi huokaukseen kysymällä ”Koetko tarvitsevasti apua?”.
Ei kuitenkaan voi olettaa, että jokainen vihjaus väsymyksestä herättäisi ulkopuolisessa huolta masennuksesta. Täten, vaikka olan kohautus masentuneelle äidille onkin isku vasten kasvoja, on vastuu avun hakemisesta aina äidillä itsellään.
Ainoa tapa muuttaa tilannetta on lisätä yleistä keskustelua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Avoin keskustelu masennuksesta on tärkeää, koska se auttaa tuoreita äitejä tunnistamaan paremmin sen, missä menee normaalin arjen ja masennuksen raja. Lisäksi masennuksen nostaminen esiin esimerkiksi neuvolassa helpottuu ja apua saadaan nopeammin. Muutos vie aikaa ja vaatii paljon töitä, mutta sellaista se on.