Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry

Kun äiti on masentunut: pienikin asia saa vauvan voimaan paremmin

 

Hoivaa myös isompaa lasta ja hanki apua tarvittaessa

Masennus ei aina vaikuta äidin ja vauvan suhteeseen. Vauva voi olla masentuneelle äidille ilo ja voiman lähde.

 Masentunut äiti voi toisaalta olla jaksamaton ja vetäytyvä, omassa mielessään viipyilevä. Äiti ei jaksa aina kurottaa vauvaa kohti, hymyillä, olla leikkisä, puhelias ja houkutella vauvaa kontaktiin, kun oma olo on niin hankala.

 Vauvastakin voi tulla hiljainen ja vaisu. Kun vauva on tarpeeksi monta kertaa todennut, ettei äiti ota kontaktia eikä vastaa vauvan viesteihin, tämä alkaa ehkä vetäytyä ja jopa vastustaa kontaktia ja kääntyy pois. Vauva suojaa itseään pettymyksiltä. Äiti saattaa kokea, että vauva on hankala, vaativa, ei vastaa odotuksia, on ikään kuin vieras.

 Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti voi auttaa äitiä ja vauvaa tutustumaan toisiinsa. Tavoitteena on, että äidin mieli kääntyy vauvaa kohti: onko nälkä, itku, väsy, kuka vauva on ja miten hän ilmaisee asioita.

 Äidin syyllisyys ja häpeä siitä, että vauvan kanssa on nyt mennyt näin, voi olla valtava. Psyykkisen kivun määrää ei voi mitata. Äiti voi ajatella: ”Olen pilannut äitiyden, joku muu äiti olisi parempi.”

 Mutta syyllisyys tai häpeä ei saisi estää äitiä huomaamasta, että tilanne on korjattavissa. Terapiassa havainnoidaan vauvan viestejä, liikkeitä, eleitä, olemusta. Ja äitiydessä voi kasvaa.

 Varhaisen vuorovaikutuksen terapiassa keskiöön nousevat myös äidin omat kokemukset lapsuudesta: miten äitiä aikanaan hoivattiin tai ei hoivattu, kohdeltiinko häntä kaltoin. Äidin oma syyllisyys voi helpottaa, kun mietitään sitä, mistä masennus nousee, mihin se liittyy.

 Terapiassa ei kuitenkaan syyllistetä äidin äitiä, vaan pyritään ymmärtämään häntä. Vastaanotolla voi olla mukana tämä tuore isoäitikin. Käydään läpi naisten tarinoita. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutteja on parhaiten pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa kannattaa kysyä neuvolasta, onko tällä tai lähipaikkakunnalla terapeuttia. Julkisella puolella toiminta voi löytyä perheneuvolan terapeuttisen vauvaperhetyön alta tai lastenpsykiatrian pikkulapsiyksiköstä. Lisäksi on yksityisiä terapeutteja ympäri Suomea.

 Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia on ollut jo jonkin aikaa Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiahoitoa. Vanhempi, jolla on mielenterveysongelmia, voi siis hakeutua vauvansa kanssa myös tähän terapiaan perinteisen valtavirran yksilöterapian sijaan.

 Muutoksia äidin ja vauvan suhteessa voi tulla nopeastikin. Vauva, äiti ja perhe kurovat aikaa ja kehitystä kiinni.

 Asiantuntijana Mirja Sarkkinen, psykoterapian erikoispsykologi, varhaisen vuorovaikutuksen kouluttajapsykoterapeutti

Lue muista keinoista tukea vauvaa täältä.

Kuva: Shutterstock

 

Kerro isommalle lapselle avoimesti sairaudestasi!

 

Isommat lapset hyötyvät siitä, että heille kerrotaan äidin masennuksesta ja sen taustoista, mutta kuitenkin valikoiden. Muutoin lapsi saattaa syyllistää itseään sairaudesta.

Kun äiti sairastaa synnytysmasennusta, isompien lasten hyvinvointi on vanhemmille usein suuri huolenaihe. On hyvä muistaa että…

  • Kaikille lapsille ei tule ongelmia vanhemman mielenterveyspulmista. Normaali kasvu ja kehitys on täysin mahdollista, vaikka perheessä on sairautta.
  • Jokaisen perheen elämässä on vaikeita aikoja.
  • Puhumattomuus voi eristää perheenjäseniä toisistaan.

Vanhemman psyykkisistä vaikeuksista kannattaa kertoa lapselle. Jos niistä ei kerrota, lapsi keksii itse selityksensä. Syntyy helposti väärinkäsityksiä.  Lapsi etsii  usein syitä itsestään: äidillä on paha mieli siksi, kun minä tein väärin. Koska lapsi syyttää itseään, hän saattaa kokea itsensä huonoksi. Lasta helpottaa, jos hän tietää, mistä vanhemman ongelmissa on kysymys.

Lapsen kanssa puhumisen tarkoitus on auttaa häntä ymmärtämään omia kokemuksiaan, vanhempiaan ja perheen tapahtumia. Tarkoitus ei ole, että vanhempi kertoisi kaikki vaikeat elämänkokemuksensa lapselle.

Milloin on syytä hakea apua lapselle?

Kun perheessä on masennusta, on hyvä aika ajoin pysähtyä ja miettiä kaikkien hyvinvointia. Lapsella voi olla ongelmia,  jos

  • lapsi tuntuu muuttuneen toisenlaiseksi
  • lapsi on jatkuvasti alakuloinen, pelokas, huonotuulinen tai -käytöksinen
  • lapsi eristäytyy kotiin ja koulu ei suju, tai hän on jatkuvasti poissa kotoa
  • käytös on jotenkin muuten outoa, lapsella on esimerkiksi omituisia rituaaleja.

 

Mistä ja millaista apua?

Apua lapselle voi hakea esimerkiksi

  • neuvolasta
  • terveyskeskuksesta tai -asemalta
  • perheneuvolasta.

Lapsella olisi hyvä olla joku oma tukihenkilö, esimerkiksi perheen ystävä, kummi tai sukulainen, jolle lapsi voi puhua ajatuksistaan. Lapsen ystävyyssuhteita ja harrastuksia kannattaa tukea.

Lapsen kehitystä eivät niinkään vaaranna perheen elämän vaikeudet vaan se, ettei niitä yritetä ratkaista!

Artikkelin lähteenä Tytti Solantaus, Antonia Ringbom 2002: Miten autan lastani? Opas vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia. Omaiset mielenterveystyön tukena ry.