Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry

Tälle sivulle olemme koonneet pitempiä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet jo aiemmin esimerkiksi Äimän Käkenä -jäsenlehdessämme.

Raskausajan masennus vaatii hoitoa

Raskausajan masennus on yllättävän yleistä. Sen hoitamiseen ei välttämättä tarvita lainkaan lääkkeitä, keskusteluapu voi auttaa. Hoitamattomana masennus voi kuitenkin vaikuttaa vauvaan negatiivisesti.

Teksti Leena Honkavaara / Äimä ry

Tämänhän piti olla elämäni onnellisinta aikaa. Odotan lasta rakkaan puolison kanssa, ja vauvaa on ehditty toivoa ja suunnitella jo tovi. Miksi olen niin alla päin, miksi minua ahdistaa. Synnytys pelottaa, ja miten ihmeessä selviän pienen vauvan kanssa. Meneekö työurani rikki vauvan takia. Olen yksinäinen enkä voi jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa. Muut raskaana olevat naiset näyttävät niin onnellisilta, minä olen musta muodoton möykky heihin verrattuna…

Raskauden aikaisesta masennuksesta kärsii yllättävän moni, eli 7−20 % odottavista äideistä. Prosenttimäärä vaihtelee paljon eri tutkimuksissa. Raskausajan masennus ei siis ole lainkaan harvinaista, vaan pikemminkin tavallista. Siitä puhutaan ehkä peitellen eikä se ole aikakauslehtien kestoaihe, vaikka se on arkipäivää jopa viidesosalle odottavista naisista.
Usein naisella on ollut jo aiemmassa elämässään masennusta tai ahdistusta ennen raskautta, muttei välttämättä. Osalle masennuksen tuntemukset tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta.

”Riskitekijöitä voivat olla muun muassa äidin nuori ikä, yksinhuoltajuus, suunnittelematon raskaus, päihdeongelmat ja ylipäätään se, ettei naisella ole tukiverkostoja”, sanoo psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru Väestöliitosta. Myös aiemmat traumat, aiempi masennus ja parisuhdeongelmat voivat lisätä riskiä.

Raskausajan masennuksesta kärsivällä naisella ei ehkä ole tukenaan omaa äitiä, puolison äitiä tai ystäviä, jotka olisivat samassa elämäntilanteessa. Apeana ja väsyneenä ei ole helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Raskausajan masennusta seuraa monesti – muttei välttämättä − synnytyksen jälkeinen masennus, ja näillä molemmilla sairauksilla voi olla vaikutusta myös vauvaan ja vuorovaikutukseen vauvan kanssa. Vaikutusta voi olla myös parisuhteeseen ja puolison mielialaan. Siksikin raskausajan masennuksen asianmukainen hoito on tärkeää.

Hormonien lisäksi muitakin syitä

Nykyään raskausajan masennuksen synty liitetään ajatuksellisesti voimakkaasti naisen hormoneihin ja niiden muuttuvaan toimintaan. Psykiatri Tove Hertzbergin mukaan masennus on kuitenkin usein monen asian summa: naisella on voinut jo entuudestaan olla masennusta tai muuten vain hankalaa elämässä.

”Hormonien muutos tulee kaikille, siksi se ei ole riittävä selitys sairastumiselle. Toki osa naisista voi olla herkempiä hormonien muutoksille”, Hertzberg huomauttaa.

Hän työskentelee helsinkiläisessä naisten lääkärikeskus Femedassa ja tapaa vastaanotollaan myös paljon raskaana olevia naisia.

”Laukaisevia asioita voi olla hormonitoiminnan ohella monia: ristiriitaiset ajatukset äidiksi tulemisesta, vaikeudet parisuhteessa, vaikeudet sovittaa ura äitiyden kanssa, kaikki asiat ja tilanteet, joihin ei löydä ratkaisua”, Hertzberg sanoo.

Psyykkisesti raskaus on haasteellista aikaa. Kaikki muuttuu: keho ja mieli kokevat muutosprosessin. Ensimmäisessä raskaudessa nainen ei etukäteen tiedä, miltä raskaus tuntuu. Keho hidastuu, seksi voi olla hankalaa ja kankeaa.

”Tuleva äiti voi tuntea hämmennystä, pelkoa ja epävarmuutta eikä ollenkaan niitä onnen tunteita, joita etukäteen kuvitteli liittyvän odotukseen. Hän joka saattoi olla ennen pärjäävä ja osaava muualla elämässään, onkin nyt haavoittuva ja epävarma”, miettii Laru.

”Niin raskausajan kuin muussakin masennuksessa on tärkeää, ettei menetä toivoaan. Sairaus ei tuhoa koko elämää.”

Pehmeät hoitokeinot käyttöön ensin

Raskausajan masennus voidaan diagnosoida lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi, kuten muukin masennus. Lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa keskustelu on kultaa, oli keskustelukumppanina sitten neuvolan terveydenhoitaja, psykologi tai psykoterapeutti. Keskusteluavun turvin mitään lääkitystä ei välttämättä tarvita.

”Apua kannattaa masennuksen tunteisiin aina hakea. Terapeutti voi löytää äidille monia keinoja parantaa olotilaa lääkkeiden sijasta: Tietenkin keskustelu ammattilaisen kanssa, vertaistuki tai esimerkiksi liikunta, mindfullness, kirkasvalohoito jne.”, Laru sanoo.

Psykologilla tai psykoterapiassa mietitään esimerkiksi sitä, mitkä asiat naiselle tuottavat edelleen iloa tänä päivänä. Sellaisiin asioihin kannattaa keskittyä.
”Olennaisia ovat sellaiset kysymykset kuin mitä sinulle oikeasti kuuluu, miltä elämä ja maailma näyttävät, millaisia ovat ajatuksesi vauvasta, millaisia ovat verkostosi ja ihmissuhteesi”, Laru kiteyttää.

Tärkeää on myös normalisoida hämmennyksen ja epävarmuuden tunteita. Näin keho ja mieli valmistautuvat vauva-aikaan.

Usein käydään läpi myös tulevan äidin henkilöhistoriaa riippuen tarpeesta. Kuulluksi tuleminen on Larun mukaan keskustelun ydinasia.
Vaikeassa masennuksessa tarvitaan useimmiten myös lääkkeitä. Hertzbergin mukaan raskausmasennukseen määrätään lääkkeitä liian helposti, koska muuta psyykkistä tukea (keskusteluapua) ei välttämättä ole tarjolla.

”Perusterveydenhuollossa lieväänkin masennukseen määrätään usein lääkkeitä, koska ei ole käytettävissä psykoterapeutteja. Lääkkeiden suhteen pitää aina käyttää harkintaa, niiden määrääminen ei saa olla rutiininomaista”, Hertzberg kritisoi.

Larun mukaan masennuslääkkeiden määräämiseen erityisesti raskausaikana kannattaisi konsultoida myös psykiatreja.

Vahingoittuuko vauva lääkkeistä?
Moni nainen ei suostu raskauden aikana syömään mitään lääkkeitä. Jos raskaana olevalla tulevalla äidillä on masennus ja lääkäri ehdottaa masennuslääkettä, usea nainen joutuu käymään aikamoisen painin itsensä kanssa. Jos lääke jollain tapaa vahingoittaisi vauvaa, voisiko sitä koskaan antaa itselleen anteeksi?

Suomalaisen tuoreen tutkimuksen mukaan äidin masennuslääkkeiden käyttö raskausaikana lisää lapsen riskiä sairastua masennukseen lapsuusiässä. Ero lääkkeitä käyttäneiden äitien lapsissa ja lääkkeettömien äitien lapsissa oli tutkimuksissa erittäin selkeä. Asiasta uutisoivat huhtikuussa muun muassa Yle ja Helsingin Sanomat.

Toisaalta jos äidin vakavaa masennusta ei hoideta kunnolla, aiheuttaa sekin vauvalle riskejä. ”Masentunut äiti ei jaksa pitää itsestään huolta: hän ei pysty syömään monipuolisesti, liikkumaan tai nukkumaan riittävästi, ja sikiö kärsii tilanteesta. Synnyttyään vauva voi olla painoltaan pienempi ja kehittyä muita hitaammin psykomotorisesti”, Hertzberg sanoo.

Äidin stressitaso vaikuttaa äidin hormoneihin ja tätä kautta raskausaikana suoraan vauvaan.

Lääkitys vaatii kuitenkin aina huolellista puntarointia kokonaisuuden kannalta.
”Serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) ovat olleet käytössä nyt 40 vuotta. Miljoonia vauvoja on syntynyt niin, että äiti on raskaana ollessaan käyttänyt niitä. Mitään huomattavia haittoja ei ole ilmennyt. Tosin systemaattisesti tutkittua tietoa on turhauttavan vähän. Aihepiiri ei kiinnosta tutkijoita. Tehdyissä tutkimuksissa lapsia on seurattu kouluikään asti”, Hertzberg kertoo.

Positiivisimmin lääkkeisiin suhtautuvat naiset, joilla on joskus aiemmin elämässään ollut psyykenlääkitys. ”He tietävät, että lääkkeet toimivat”, Hertzberg sanoo.

Samaten ne tulevat äidit, joiden tilanne tuntuu aivan toivottomalta, suhtautuvat lääkkeisiin sallivasti.

Jos lääkkeitä joutuu raskausaikana käyttämään, äidin ja isän tulisi valmistautua siihen, että vauva saa lääkkeestä vieroitusoireita syntymän jälkeen ja joutuu tarkkailuun.

”Lääkkeen pitoisuus joko vähenee tai nousee syntymän jälkeen hetkellisesti. Vauvalla voi olla hengitysvaikeuksia, itkuisuutta tai ärtyneisyyttä. Tämä on hyvä tietää etukäteen, ettei tule pettymystä ja säikähdystä.”

Jos taas nainen syö masennuslääkettä jo suunnitellessaan raskautta, on tärkeää käydä läpi raskaudenaikaista lääkitystä yhdessä lääkärin kanssa. ”Etukäteissunnittelu kannattaa”, Hetzberg kannustaa.

Lääkärille menoa ja masennuksesta kertomista ei kannata muutenkaan pelätä. Lääkäri ei moralisoi tai sano, ettei sinun kannata ryhtyä äidiksi, kun olet masentunut. Lääkäri ei sano, että olet huono, sinusta tulee huono äiti. Nämä ajatukset voimme heittää yhdessä romukoppaan.

”Masennus tai masennusalttius ei ole este hyvälle äitiydelle”, Hertzberg kiteyttää.

10 kysymystä synnytysmasennuksen lääkehoidosta

Vastaajana dosentti, psykiatrian erikoislääkäri LKT Antti Ahokas

1. Masennuslääkkeitä on markkinoilla varmaan kymmeniä! Mistä lääkäri tietää, mikä lääkkeistä on potilaalle sopivin? Lääkkeen valinta on aina yksilöllinen. Kun otetaan huomioon hormonaalisten tekijöiden laukaiseva vaikutus, tietyt masennuslääkkeet toimivat synnytyksen jälkeisessä masennuksessa paremmin kuin toiset. Toinen vaikuttava tekijä on riittävä annos. Klassinen virhe on määrätä lääkettä ”mahdollisimman vähän”, jolloin ei päästä hoidolliselle eli riittävästi vaikuttavalle tasolle. Synnytyksen jälkeisessä masennuksessa tarvittava lääkeannos on yleensä suurempi kuin samalla ihmisellä muussa yhteydessä.

2. Miten masennuslääkkeet toimivat aivoissa?
Masennuslääkkeet normalisoivat aivojen välittäjäaineita, joista tunnetuin on serotoniini. Välittäjäaineet säätelevät mielialaa, ahdistusta, unirytmiä, psyykkistä energiaa jne. Masennusoireet johtuvat välittäjäaineiden pitoisuuksien ja niiden keskinäisten suhteiden muutoksesta. Lääkkeiden tehtävä on korjata näitä.

3. Millaisia sivuvaikutuksia masennuslääkkeillä on?
Kuuria aloitettaessa voi osalla tuntua huimauksen ja pahoinvoinnin tunnetta, jotka kuuria jatkettaessa menevät ohi. Lääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä. Osalla voi ilmetä seksuaalisen mielenkiinnon vähenemistä.

4. Miten nopeasti valittu lääke alkaa tepsiä? Vaikutusmekanismin esiin tulo vie noin kaksi viikkoa, mutta osalla käyttäjistä vointi voi helpottua jo aikaisemmin. Riittävän annoksen saavuttaminen on toipumiselle ensiarvoisen tärkeää. Mitä nopeammin päästään vaikuttamaan ja saavuttamaan hoidollinen taso, sitä nopeampaa on toipuminen.

5. Entä jos lääke ei auta? Jos ensin valittu lääke ei auta, tulee ensin tarkistaa, onko annos ollut riittävä. Jos ei vielä auta, vaihdetaan lääke tai rakennetaan kahden lääkkeen yhdistelmä. Asianmukaisesti hoidettuna synnytyksen jälkeinen masennus voidaan aina hoitaa kuntoon.

6.Voiko imettää, jos käyttää masennuslääkitystä? Moni äiti ei haluaisi millään lopettaa imetystä!  Nykyisiä masennuslääkkeitä käytettäessä voi imettää. (Lisäys 30.11.2017 Leena Honkavaaralta: Lisätietoja saat myös Teratologisesta tietopalvelusta, joka on avoinna arkisin klo 9-12, puh. 09 4717 6500.)

7. Internetin keskustelupalstalla on haukuttu lääkettä, jota äiti käyttää ja ylistetty yhtä toista lääkettä. Voisiko lääkäri määrätä potilaalleen sitä kehuttua lääkettä? On totta, että synnytyksen jälkeisessä masennuksessa tietyt masennuslääkkeet toimivat ylivoimaisesti paremmin kuin toiset. Hoidoksi tulee määrätä parhaaksi katsottavaa.

8. Miten ja milloin masennuslääkitys lopetetaan? Lääkekuurin pituus säädetään yksilöllisesti. Kansainvälisen suosituksen mukaisesti minimipituus on kuusi kuukautta.  Masennuslääkkeisiin ei tule riippuvuutta tai tottumusta, joten kuurin enimmäispituutta ei ole olemassa. Lääkitys puretaan asteittain annosta pienentäen.

9. Sairastuuko masennuslääkitystä käyttänyt helposti uudelleen, kun lääke on lopetettu? Meillä ei ole ennustavaa mittaria, miten kenenkin välittäjäainepitoisuus tulee käyttäytymään kuurin lopettamisen jälkeen. Vaikka synnytyksen jälkeinen masennus on oma ilmiönsä, osalla uusiutumisriski on olemassa.

10. Vaikuttaako masennuslääke persoonaan tai tunne-elämään? Masennuslääkkeet eivät muuta persoonallisuutta; niiden tehtävä on palauttaa psyykkiset voimat. Pienellä osalla serotoniinivaikuttajista on kuvattu tunneskaalassa niin hyvien kuin huonojen huippujen tasoittumista.

Haastattelijana Leena Honkavaara / Äimä ry

 

Psykoterapian ABC

 

Mitä pitää tietää psykoterapiasta, kun on hakeutumassa asiakkaaksi?

A Psykoterapia on mielenterveysongelmien ja elämän erilaisten kriisien ja traumaattisten kokemusten hoitamista keskustelun avulla. Psykoterapia tähtää mielenterveydenongelman tai -häiriön poistamiseen. Sen tavoitteena on vähentää psyykkistä kärsimystä ja tukea henkistä kasvua.

B Psykoterapeutti-nimitystä saa käyttää itsestään ainoastaan henkilö, joka on saanut siihen oikeuden Valviralta. Psykoterapeutti-nimikkeen yhteydessä voidaan käyttää lyhenteitä ET (erityistaso = noin 3 vuoden psykoterapiakoulutus), YET (ylempi erityistaso = psykoterapiakoulutusta noin 4 vuotta) ja VET (vaativa erityistaso ja kouluttajataso = psykoterapeutti on saanut koulutusta 4-6 vuotta). Pohjakoulutukseltaan psykoterapeutit voivat olla esimerkiksi psykologeja, psykiatreja, erikoissairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä tai teologeja.

C Psykoterapia on tutkitusti vaikuttava hoitomuoto. Se helpottaa toipumista, parantaa toimintakykyä ja antaa välineitä selviytyä myös myöhemmistä ongelmista elämässä.

D Psykoterapiasuuntauksia on monia, esimerkiksi psykoanalyyttinen tai psykodynaaminen, kognitiivinen, integratiivinen, ratkaisukeskeinen, traumapsykoterapeuttinen, perhe- tai paripsykoterapeuttinen tai varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia.

E Pientä vauvaa hoitaessa äidin mieleen nousevat herkästi omat varhaisen lapsuuden hoiva-, menetys- tai traumakokemukset. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä äiti saattaa hyötyä eritoten psykodynaamisesta yksilöpsykoterapiasta tai varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa pääosassa ovat vauvan ja vanhemman suhteet. Hoidossa huomioidaan aina koko perhe.

F Valitse sinua miellyttävä terapeutti! Ennen psykoterapian alkua on yleensä 1-4 arviokäyntiä, joilla psykoterapeutti kartoittaa asiakkaan elämäntilanteen ja ongelmat sekä arvioi hoitomuodon sopivuuden. Terapiatyöhön ei kannata ryhtyä, jos yhteistyösuhde ei tunnu sujuvan.

G Psykoterapiaa ajatellen on tärkeää, että asiakas kykenee tarkastelemaan mielensä sisältöjä ja toimintoja, kykenee puhumaan niistä sekä on motivoitunut. Asiakkaan pitää kokea, että hän tarvitsee apua psyykkisiin ongelmiinsa.

H Psykoterapian kesto vaihtelee muutamista käyntikerroista 2–3 vuoteen. Yksilöpsykoterapiaistuntoja on yleensä säännöllisesti 1-3 kertaa viikossa, 45 minuuttia kerrallaan.

I Psykoterapiamaksuista ei ole sitovia ohjeita, vain ohjeellisia suosituksia. Psykoterapeutin koulutuksesta riippuen terapiamaksu on yksilöpsykoterapiassa esimerkiksi noin 80 euroa käynniltä. Ryhmäpsykoterapiassa maksu on edullisempi.

J Psykoterapiasta on hyvä tehdä kirjallinen sopimus. Siinä sovitaan muun muassa käyntikertojen tiheys, kesto, kustannukset ja maksutavat, hoitokertojen peruutuskäytäntö, lomat, psykoterapiaprosessin lopettaminen sekä tietosuoja-asiat. Psykoterapeuttia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Artikkelin asiantuntijana PsL, psykoterapian erikoispsykologi, Integratiivinen (YET) ja varhaisen vuorovaikutuksen (VET) psykoterapeutti Mirja Sarkkinen. Toimittanut Leena Honkavaara / Äimä ry

Kuvat: Shutterstock