Synnytysmasennus oireet

Synnytysmasennus-keskustelualue on kaikille avoin. Osallistuaksesi keskusteluun tulee sinun rekisteröityä käyttäjäksi. Ryhmään pääsevät kaikki halukkaat.
Alueen säännöt
Tervetuloa Äimän synnytysmasennukseen keskittyvälle keskustelupalstalle. Täällä voit keskustella muiden saman kokeneiden kanssa sekä löytää vertaistukea ja apua omaan tilanteeseesi. Juttelemme täällä hyvässä hengessä ja tuemme toisiamme. Keskustelupalsta on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille.

Teknisissä ongelmissa ota yhteyttä Äimän toimistoon helka.belt@aima.fi.
FrozenSoul
Viestit: 1
Liittynyt: 05.02.2019 12:16

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja FrozenSoul » 05.02.2019 12:30

Oireina itellä itkuisuus, ärtyneisyys, väsymys, iloisuuden hiipuminen/katoaminen, ja kauheet pelkotilat koko ajan päällä.

Mulla siis nyt toinen synnytyksen jälkeisen masennuksen diagnoosi. Esikoisesta ensimmäisen kerran, keskimmäinen meni ilman masennusta (jälkeenpäin mietittynä sillonkin olin kyllä ihan hullu suojelun suhteen,en ees miehen antanu olla lapsen kanssa), ja nyt kolmannen syntymän jälkeen taas mennään....

Huomenna ois tarkotus käydä lääkärillä kartottamassa lääkityksen tarvetta.

Marika Äimä
Viestit: 3
Liittynyt: 19.12.2018 09:22

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja Marika Äimä » 06.02.2019 14:25

Lil_myy kirjoitti:
03.02.2019 15:45
Täällä kirjoittelee yks menettämisenpelkoinen.
Vauvan hankkiminen ei ollut meille selkeää, lähinnä vain päätettiin että tulee jos on tullakseen.
No kappas, nopeasti sitten tärppäsi.
Ihana poikamme on kohta 4 kk ja koko pienen iän ollaan taisteltu painon kanssa. Imetyksen alku oli takkuinen ja maitoa ei noussut kuin reilu viikon päästä synnytyksestä. Mitään apua ei tullut laitokselta kotiin lähtiessä vaikka kuinka kyselin apua. Neuvolassa autetaan, jos vain aikaa löytyy... yleensä ei. En pysty nauttimaan tästä vauva- ajasta yhtään. Koko ajan stressaan ja itken painoa, haahuilen tässä kamalassa univelassa päivät ja yritän löytää apua. Illat pelottaa jo aamulla valmiiksi.
Refluksia, ehkäpä allergiaa vielä lisäksi... tuntuu et on niin yksin tän asian kanssa ja osittain varmasti laukassu nämä oireet. Ahdistaa, itkettää, väsyttää, saamattomuus, kiukkuisuus..... tunnen itteni niin paskaksi äidiksi välillä tuon niukan painonnousun takia ettei tosikaan. Vaikka järki sanoo että parhaani oon tehny.
mies tuossa äsken ehdotti josko hakisin apua. No. Täällä sitä ollaan, helpompi aloittaa nettipalstalla. ❤️
Hei Lil_myy! Lämpimästi suosittelen hakemaan itsellesi ammattiapua. Yleensä neuvomme hakemaan ensin apua neuvolasta, mutta jos sinne ei tunnu olevan hyvää yhteyttä, niin sitten kannattaa mennä lääkäriin omalle terveysasemalle tai yksityisvastaanotolle. Joillain paikkakunnilla voi olla matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita tai vaikkapa perhetyötä. Neuvolassa pitäisi olla paras palveluohjaus eteenpäin, mutta neuvoloiden palvelut ovat kovin vaihtelevia ihan valtakunnallisesti. Olisi tärkeää, että saisit apua itsellesi ja toipumisesi pääsisi alkuun. On myös perheen ja vauvankin etu, että äiti voi hyvin. Huolehdithan itsestäsi, olet tärkeä. ♥️

Annukka
Viestit: 1
Liittynyt: 07.02.2019 10:47

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja Annukka » 07.02.2019 10:59

Moi! Liityin itse just ekaa kertaa tänne foorumille. Oon nyt tajunnut että tarvitsen apua. En halua enää menettää päiviä tähän paskaan, mikä mun sisällä velloo. Mulla on esikoinen 13v,sitten 2,5v ja vauva 8kk. Kaikki tyttöjä. Koen valtavaa riittämättömyyttä ja epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita. Mun mielestä mun pitäis jaksaa olla parempi vaimo ja äiti, ja yritän niin helvetisti mutten millään tunnu onnistuvan. Ja soimaan itseäni siitä sun tästä. Ja välillä tuntuu, että olisi parempi ilman mua. Ja sekin hävettää, että miten mä noin itsekkäästi voin ajatella, itsesäälissä ryven vaikka mulla on kaikki mitä ihminen voi haluta.

Niin että oleminen itseni kanssa on menny ihan mahdottomaksi ja kylvän tätä paskaa ympärilleni. Enkä enää halua olla tälläinen. Eilen sain vihdoin soitettua neuvolaan ja sanottua että tarttisin apu. Ihan huijariolo siitäkin tuli, enhän mä mitään sairas ole, pitäisi vaan vähän reipastua.

Violette
Viestit: 1
Liittynyt: 14.02.2019 14:26

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja Violette » 14.02.2019 14:44

Saa nähdä ehdinkö enää kirjoittaa kun taapero saattaa kohta herätä. Tyttöni on nyt 1 v 7 kk ja olen koko hänen elämänsä ajan ollut väsynyt ja ahdistunut. Olen kärsinyt psyykkisistä oireista ainakin 7-vuotiaasta saakka kun minua alettiin kiusata koulussa. Olin kognitiivisessa psykoterapiassa kolme vuotta vuosina 2011-2014. Sen avulla pääsin eroon masennuksesta. Nyt tuntuu siltä, että tarvitsisin taas keskusteluapua. En ole sanonut tästä juuri mitään neuvolassa, koska olen koko ajan ajatellut, että ei tämä ole mitään verrattuna siihen, mitä olen aiemmin kokenut. Lääkitys minulla on ollut koko raskausajankin, koska sairauteni on kestänyt niin pitkään. Sain lääkitykseen puollon usealta eri lääkäriltä (lääkityksestä tunnen tietysti syyllisyyttä.) Pahin oire on väsymys ja ahdistus.

No nyt se taapero heräsi... Mutta joka tapauksessa, sain lääkäriajan, joka on ensi maanantaina. Katsotaan mitä hän sanoo.

Mari88
Viestit: 4
Liittynyt: 22.02.2019 18:26

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja Mari88 » 24.02.2019 13:40

Hei, täällä yksi uusi foorumilainen. Masennusdiagnoosia ei ainakaan vielä ole, mutta saa nähdä tuleeko. Minulla on nuoruudesta asti ollut paniikkihäiriö ja siihen Sepram-lääkitys vaihdellen 20-60mg/vrk. Takana kaksi raskautta jotka olen selvinnyt erittäin pienellä annoksella (10mg) ja viimeisen kolmanneksen kokonaan ilman. Synnytysten jälkeen paniikkioireet kuitenkin ovat palanneet melko voimakkaina, mutta esikoisen jälkeen Sepram auttoi kuitenkin hyvin. Esikoinen täyttää kohta 3v.

Nyt kuukausi sitten tämän uusimman vauvan ollessa 3kk aloittelin Sepramin varovasti uudelleen ja mieliala parani, mutta paniikkioireet jäi. Lääkäri ohjasi nostamaan lääkitystä 30mg, jolloin oireet kuitenkin pahenivat ja nyt tunnen erittäin vahvaa ahdistusta etenkin aamuisin. Kävin jo päivystyksessäkin ja sain rauhottavaa lääkettä jotta pärjäisin huomiseen jolloin menen mielenterveyspolille.
Voisiko tässä ole kyse masennuksesta vai jostain ihan muusta? Koskaan ennen en ole tuntenut tällaista ahdistusta. Ahdistus tulee myös fyysisinä oireina, kuten ihon pistelynä, sitten välillä palelee ja sitten on taas kuuma. Vatsa on sekaisin ja joudun käymään pissalla tiheään. Onko kellään kokemusta tällaisesta?

Kissa_Kippurahäntä
Viestit: 1
Liittynyt: 05.05.2019 20:34

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja Kissa_Kippurahäntä » 09.05.2019 21:44

Moi,

Tunnistan itselläni/itsessäni paljon samanlaisia oireita kuin teillä muilla on. Vauvani on nyt kaksiviikkoinen, ja olemme oikeastaan vasta muutaman päivän eläneet "normaalia" arkea, koska synnytys oli rankka. Itse pohdiskelen sitä, mikä kaikki ahdistus ja epävarmuus on normaalia ja liittyy tähän alkuvaiheen hormoonimyrskyyn ja esikoisen aiheuttamaan elämänmuutokseen, ja mikä taas on jo siellä masennuksen puolella. Neuvolan terkka ei ollut kovin huolissaan, mutta sanoi, että tarkkaillaan tilannetta.

Tuntuu, että olen koko ajan epämääräisen ahdistunut ja kireä. Osa ahdistuksesta liittyy siihen, että lapsi on minussa koko ajan kiinni. Mutta lisäksi pelkään rikkovani hänet jotenkin. Pelkään lapsen jokaista itkua; mitä hän tarvitsee ja haluaa, osaanko toimia oikein. Näen myös kaikki uhat ja kamaluudet: sairaudet, onnettomuudet ja kätkytkuoleman. Olen siis huolta täynnä. En osaa nauttia tästä äitiydestä tai elää hetkessä. Pääasiallisin tunne on, että en jaksa tätä joka ikinen päivä, aamusta iltaan.

Ja kuitenkin vauva on maailman rakkain! Valtava rakkauden ja hellyyden aalto hyökyy ylitse, kun katson häntä.

Elppu
Viestit: 2
Liittynyt: 20.05.2019 13:17

Re: Synnytysmasennus oireet

Viesti Kirjoittaja Elppu » 20.05.2019 13:36

Moi!

Olipas valtava kynnys saada itsensä kirjoittamaan tänne. Olen kahden lapsen äiti, 2,5v ja 4kk. Esikoisen kanssa koin lievää alakuloisuutta,mutta se meni aika pian ohi. Nyt toisen kanssa jo odotusaika oli vaikea (pahoinvoinnit, yksinäisyyden tunne,kun en kyennyt esikoisen kanssa olemaan ja mies oli kiireinen lapsen ja työn kanssa) laukaisivat jo aika suurta masentuneisuutta ja ahdistusta tulevasta. Synnytys meni hyvin, mutta noin kolmen kuukauden jälkeen alkoi kummalliset huimaus- ja ahdistuskohtaukset. Tuntui etten ole läsnä ja kaikki ahdisti. Hiljalleen olo muuttui surulliseksi ja minusta tuli itkuinen. Asiaa tuskin auttoi jatkuvat sairastelut. Neuvolan ohjeest lopetin minipillerit ja ahdistuskohtaukset ja pahat paniikin tunteen ja ”kuoleman pelon” tunteet ovat helpottaneet,mutta edelleen tulee päiviä, että olo on voimaton, tulevaisuus on mustaa ja olo on täysin turta. En osaa oikein pukea tunteita sanoiksi.. pahinta on kun se ahdistus ja täysin puskista tuleva paniikki iskee(pelkään etten selviä, huimaa, pelottaa,itkettää..), koen etten ole kykenevä hoitamaan lapsiani. Kamalaa on se,että tiedän rakastavani lapsiani,mutta ajoittain en tunne mitään muuta kuin epätoivoa tulevasta. Onneksi ne hetket ovat harvassa ja lyhyitä,mutta mielenpäällä.
Pitkä ja sekava kirjoitus,mutta jostain pitää aloittaa 😄

Vastaa Viestiin