Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Synnytysmasennus-keskustelualue on kaikille avoin. Osallistuaksesi keskusteluun tulee sinun rekisteröityä käyttäjäksi. Ryhmään pääsevät kaikki halukkaat.
Alueen säännöt
Tervetuloa Äimän synnytysmasennukseen keskittyvälle keskustelupalstalle. Täällä voit keskustella muiden saman kokeneiden kanssa sekä löytää vertaistukea ja apua omaan tilanteeseesi. Juttelemme täällä hyvässä hengessä ja tuemme toisiamme. Keskustelupalsta on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille.

Teknisissä ongelmissa ota yhteyttä Äimän toimistoon toimisto@aima.fi.
Mimi
Viestit: 1
Liittynyt: 22.01.2019 20:44

Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Mimi » 22.01.2019 21:08

Hei,
Satuin törmäämään erääseen artikkeliin, joka käsitteli synnytysmasennusta, joka oli nostanut päätään vielä vuosien jälkeen synnytyksestä. Tuntui kuin olisin itse kirjoittanut artikkelin - tunnistin siis itseni hyvinkin vahvasti oireiden perusteella. Kaikki alkoi esikoisen synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään sujui hyvin käynnistyksestä huolimatta. Vauvan ulos tullessa tuli myös 1.5 litraa verta salin lattialle. Äkkiä huoneessa oli ties kuinka paljon väkeä ja minua kärrättiin leikkaukseen. Kaikenkaikkiaan menetin verta 6.7 litraa ja minulle tehtiin kolme kaavintaa. Olin lähellä menettää kohtuni. Hengenlähtö olisi ollut varma, jos olisimme suunnitelmien mukaan menneet pienempään synnytyssairaalaan, mutta käynnistyksen takia menimmekin siis isompaan. Kesti vuosi toipua fyysisesti synnytyksen jättämistä vaurioista. Imetys ei onnistunut ja vauva oli todella itkuinen, hänellä oli koliikki. Kävin juttelemassa synnytyksestä kerran sairaalassa, mutta eipä siitä apua ollut. Esikoisen ensimmäinen vuosi oli aivan hirveä. Inhosin olla kotona vauvan kanssa ja olin useasti todella väsynyt ja ärtynyt. Tämä helpotti, kun pääsin töihin

Sitten toinen lapsi ilmoitti tulostaan täysin yllättäen. Ahdistuin koko odotuksesta. Toisen odotuksen yhteydessä kävin pelkopolilla ja sen ansioista toinen synnytys onnistui myös alateitse. Silloin kaikki meni hyvin ja oma olonikin oli paljon parempi. 4 kuukautta toisen lapsen synnyttyä sain kuulla mummullani olevan keuhkosyöpä. Hän menehtyi 2.5kk tämän jälkeen ja siitä lähtien oma olo on jatkanut tasaista laskua. Välillä on hyviä päiviä ja välillä todella huonoja. Pystyn toimimaan normaalisti ja olen aktiivinen monessakin asiassa. Ongelmat ilmenevät kotona ärtyneisyydellä, tiuskimisella ja välillä suoraan raivolla miestä ja lapsia kohtaan. Saatan suuttua ihan pienistä asioista. Kodin ulkopuolella Tsemppiä ja päällepäin kaikki näyttää hyvältä. Yksin itken herkästi, otan asioita vähän turhankin henkilökohtaisesti ja tunnen olevani turha, tarpeeton ja hyödytön. Esikoinen täytti juuri 5v ja mietinkin voiko siis synnytyksen jälkeinen masennus oireilla vielä näinkin monen vuoden jälkeen?

Minni
Viestit: 41
Liittynyt: 30.12.2018 10:46

Re: Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Minni » 25.01.2019 22:47

Kyllä synnytyksen jälkeinen masennus voi kestää etenkin hoitamattomana vuosia erityisesti, jos synnytyksiä on useampia. On mahdollista, että et ole ollut vielä kunnolla parantunut esikoisen jälkeisestä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sairaus on uusinut kuopuksen kohdalla.

Väsynytmama
Viestit: 1
Liittynyt: 22.10.2019 00:00

Re: Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Väsynytmama » 22.10.2019 00:19

Moi, sinun teksti oli kun minun elämästä niin oli pakko vastata. Meillä on 5, 3, ja 1-vuotiaat lapset ja olen nyt alkanut huomaamaan että todennäköisesti olen ollut masentunut toisen lapsen syntymästä lähtien.

Oireina on ollut ja on edelleen väsymys ja toisaalta unettomuus, haluaisin nukkua, mutta en nuku. Täydellinen kyllästyneisyys lapsiin ja kotihommiin! En jaksa tehdä mitään ja olen lapsille kylmä ja hermona lähes kokoajan. Suutun ihan pienistä asioista ja välistä tuntuu että sekoa siihen että lapset tarvitsevat minua kokoajan. En vain kestä sitä!! Ja tästähän seuraa hirveitä syyllisyyden tunteita! Syytän itseäni kun en pysty olemaan hyvä äiti ja pelkään että olen jo aiheuttanut vanhimmalle peruuttamattomia traumoja.

Mieheni ei ymmärrä tätä yhtään. Jos yritän hänelle kertoa etten jaksa ja voisiko hän auttaa arjen pyörityksessä, vastaus on hanki lastenhoitaja. Tai kun sanoin että kaipaan omaa aikaa vastaus oli herää viieltä.... Hän on paljon poissa töiden takia, joten olen vastuussa lapsista suurimman osan ajasta. Asiaa ei auta se että seksihaluni ovat täysin poissa olleet jo vuosia joka ärsyttää miestäni vielä enemmän.

Olen käynyt terapiassa monta vuotta, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Sielä on vain jauhettu menneisyyttä ja voivoteltu tilannettani. Sain kerran perhetyöntekijän joka kävi 2h viikossa. Eipä se paljon auttanu...

Pelkään että joku päivä romahdan ja sekon täydellisesti kun on raskas päivä, en ole saanut nukuttua ja jos lapset siihen päälle värkkää ja tappelee. En yksinkertaisesti tiedä miten kestän tätä kaikkea vielä monta vuotta!!!

Vastaa Viestiin