Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Olemme sulkeneet Synnytysmasennus-keskustelualueen. Vanhat keskustelut ovat edelleen luettavissa.
Alueen säännöt
Olemme sulkeneet Synnytysmasennus-keskustelualueen. Vanhat keskustelut ovat edelleen luettavissa.

Teknisissä ongelmissa ota yhteyttä Äimän toimistoon toimisto@aima.fi.
Mimi
Viestit: 1
Liittynyt: 22.01.2019 20:44

Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Mimi » 22.01.2019 21:08

Hei,
Satuin törmäämään erääseen artikkeliin, joka käsitteli synnytysmasennusta, joka oli nostanut päätään vielä vuosien jälkeen synnytyksestä. Tuntui kuin olisin itse kirjoittanut artikkelin - tunnistin siis itseni hyvinkin vahvasti oireiden perusteella. Kaikki alkoi esikoisen synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään sujui hyvin käynnistyksestä huolimatta. Vauvan ulos tullessa tuli myös 1.5 litraa verta salin lattialle. Äkkiä huoneessa oli ties kuinka paljon väkeä ja minua kärrättiin leikkaukseen. Kaikenkaikkiaan menetin verta 6.7 litraa ja minulle tehtiin kolme kaavintaa. Olin lähellä menettää kohtuni. Hengenlähtö olisi ollut varma, jos olisimme suunnitelmien mukaan menneet pienempään synnytyssairaalaan, mutta käynnistyksen takia menimmekin siis isompaan. Kesti vuosi toipua fyysisesti synnytyksen jättämistä vaurioista. Imetys ei onnistunut ja vauva oli todella itkuinen, hänellä oli koliikki. Kävin juttelemassa synnytyksestä kerran sairaalassa, mutta eipä siitä apua ollut. Esikoisen ensimmäinen vuosi oli aivan hirveä. Inhosin olla kotona vauvan kanssa ja olin useasti todella väsynyt ja ärtynyt. Tämä helpotti, kun pääsin töihin

Sitten toinen lapsi ilmoitti tulostaan täysin yllättäen. Ahdistuin koko odotuksesta. Toisen odotuksen yhteydessä kävin pelkopolilla ja sen ansioista toinen synnytys onnistui myös alateitse. Silloin kaikki meni hyvin ja oma olonikin oli paljon parempi. 4 kuukautta toisen lapsen synnyttyä sain kuulla mummullani olevan keuhkosyöpä. Hän menehtyi 2.5kk tämän jälkeen ja siitä lähtien oma olo on jatkanut tasaista laskua. Välillä on hyviä päiviä ja välillä todella huonoja. Pystyn toimimaan normaalisti ja olen aktiivinen monessakin asiassa. Ongelmat ilmenevät kotona ärtyneisyydellä, tiuskimisella ja välillä suoraan raivolla miestä ja lapsia kohtaan. Saatan suuttua ihan pienistä asioista. Kodin ulkopuolella Tsemppiä ja päällepäin kaikki näyttää hyvältä. Yksin itken herkästi, otan asioita vähän turhankin henkilökohtaisesti ja tunnen olevani turha, tarpeeton ja hyödytön. Esikoinen täytti juuri 5v ja mietinkin voiko siis synnytyksen jälkeinen masennus oireilla vielä näinkin monen vuoden jälkeen?

Minni
Viestit: 55
Liittynyt: 30.12.2018 10:46

Re: Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Minni » 25.01.2019 22:47

Kyllä synnytyksen jälkeinen masennus voi kestää etenkin hoitamattomana vuosia erityisesti, jos synnytyksiä on useampia. On mahdollista, että et ole ollut vielä kunnolla parantunut esikoisen jälkeisestä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sairaus on uusinut kuopuksen kohdalla.

Väsynytmama
Viestit: 1
Liittynyt: 22.10.2019 00:00

Re: Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Väsynytmama » 22.10.2019 00:19

Moi, sinun teksti oli kun minun elämästä niin oli pakko vastata. Meillä on 5, 3, ja 1-vuotiaat lapset ja olen nyt alkanut huomaamaan että todennäköisesti olen ollut masentunut toisen lapsen syntymästä lähtien.

Oireina on ollut ja on edelleen väsymys ja toisaalta unettomuus, haluaisin nukkua, mutta en nuku. Täydellinen kyllästyneisyys lapsiin ja kotihommiin! En jaksa tehdä mitään ja olen lapsille kylmä ja hermona lähes kokoajan. Suutun ihan pienistä asioista ja välistä tuntuu että sekoa siihen että lapset tarvitsevat minua kokoajan. En vain kestä sitä!! Ja tästähän seuraa hirveitä syyllisyyden tunteita! Syytän itseäni kun en pysty olemaan hyvä äiti ja pelkään että olen jo aiheuttanut vanhimmalle peruuttamattomia traumoja.

Mieheni ei ymmärrä tätä yhtään. Jos yritän hänelle kertoa etten jaksa ja voisiko hän auttaa arjen pyörityksessä, vastaus on hanki lastenhoitaja. Tai kun sanoin että kaipaan omaa aikaa vastaus oli herää viieltä.... Hän on paljon poissa töiden takia, joten olen vastuussa lapsista suurimman osan ajasta. Asiaa ei auta se että seksihaluni ovat täysin poissa olleet jo vuosia joka ärsyttää miestäni vielä enemmän.

Olen käynyt terapiassa monta vuotta, mutta siitä ei ole ollut mitään apua. Sielä on vain jauhettu menneisyyttä ja voivoteltu tilannettani. Sain kerran perhetyöntekijän joka kävi 2h viikossa. Eipä se paljon auttanu...

Pelkään että joku päivä romahdan ja sekon täydellisesti kun on raskas päivä, en ole saanut nukuttua ja jos lapset siihen päälle värkkää ja tappelee. En yksinkertaisesti tiedä miten kestän tätä kaikkea vielä monta vuotta!!!

Iwona
Viestit: 23
Liittynyt: 12.01.2019 11:13

Re: Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Iwona » 29.11.2019 17:28

Hei,

itselläni ei ole tuollaisesta kokemusta, kun olen vain yhden lapsen äiti. Jos masennusjaksoja tulee (kuten vaikka taas jälleen tänä syksynä), ne ei liity synnytykseen eikä ainakaan koe lapsen kanssa olemista haasteellisena, päin vastoin, moni muu asia ärsyttää ja väsyttää, mutta tytön kanssa vietetystä ajasta saan aina voimia. (Kyseessä ekaluokkalainen ja ikä kohta 7 vuotta).
Päätin kirjoittaa lähinnä sen takia, että tuntuu pahalta kun ei ole tullut mitään vastauksia / kommentteja muilta. (Ja muutenkin miten tylsää, kun postauksista 99 % on spammia!). Kurja kuulla, jos toisella on masennusta ja mieheltä ei saa mitään apua eikä tukea eikä terapiakaan auta juuri ollenkaan. Toivottavasti olosi on edes jonkin verran kohentunut ja tulee välillä parempia päiviä. Onko mahdollista että pyytäisit apua kotihommiin esim. kavereilta tai sukulaisilta?
Lämpimiä terveisiä perjantai-iltaan, pian marraskuu on ohi!

Dajmi10
Viestit: 2
Liittynyt: 26.12.2019 19:46

Re: Voiko synnytysmasennus ilmetä vielä vuosien jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Dajmi10 » 26.12.2019 21:14

Hei, olen uusi käyttäjä ja mietin samanlaista asiaa. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen puoli vuotta esikoiseni syntymän jälkeen. Raskausaikana ei ilmennyt mitään riskitekijöitä ja synnytyskin meni loistavasti. Aloin noin kuukausi esikoisen syntymän jälkeen kärsimään raajojen ja kasvojen puutumisesta. Lääkäri lähetti minut neurologin jonoon ja siitä eteenpäin pään magneettikuvaan. Siinä olin odotellessa kerennyt pelkäämään kaikkea MS-taudista ALSIIN ja aivoinfarktiin...huojennukseksi mitään ei löytynyt ja oloni parani. Sitten tuli vahinkoraskaus esikoisen ollessa 4kk ja siitä monen itkun kautta keskeytys. Aloin soimaamaan itseäni paljon päätöksestä ja välttelemään kotia. En nukkunut ollenkaan ja olin herkkä muilta kuulemilleni ajatuksen ja lähdin kehittämään itselleni masennusta. Lopulta näin unia veitsistä ja uskoin tosissani että tappaisin itseni niillä...se oli hätä huuto ja pääsin lapseni kanssa osastohoitoon. Lääkitys ja psykoterapia aloitettiin. Toipuminen kesti pitkään ja edelleen syön lääkkeitä koska en vain pärjää ilman. Lääkkeiden ansiosta tasapaino on ollut hyvä.
Nyt odotan toista lastamme ja pakkoajatukset itsensä tappamisesta ja vahingoittamisesta sekä peloista että näin tapahtuisi ovat nostaneet lääkityksestä huolimatta päätään. Päivät vaihtelevat kovasti ja mieliala saattaa yks kaks vaihtua päivän aikana. Synnytys ei pelota mutta jonkin verran aika synnytyksen jälkeen kylläkin kun lääkärin mielestä lääkitys pitää ennen laskettua aikaa purkaa enkä ole vielä kertaakaan onnistunut olemaan ilman. Toisina päivinä pakkoajatukset ja ahdistus on lääkkeistä huolimatta niin voimakasta että riittää päivän pilaamiseen. En ole vieläkään keksinyt miten näistä oireista pääsisi kokonaan eroon vaikka sairastumisesta on pian kolme vuotta.

Lukittu