Köyhä äiti
”Onnellisuus ei ole rahasta kiinni” väitetään. Onko todella näin?
Masentuneena äitinä tunsin oloni jatkuvasti muita huonommaksi. Olin laiskempi kuin muut äidit, väsyneempi kuin muut äidit ja ennen kaikkea olin köyhempi kuin muut äidit. Tai siltä minusta tuntui. Lapseni pureskeli käytettyä lelua, käytetyissä vaatteissaan, käytetyissä rattaissa. Tutit sentään olivat uusia tai lahjaksi saatuja, mutta nekin olivat niin pirun kalliita, että melkein itketti, kun niitä hukkui kauppareissujen aikana.
Ärsytti suunnattomasti käyttää rahaa uusiin sukkiin ja lapasiin. Tuhlata tuttipulloihin, peppurasvaan, harsoihin tai kalliimpiin vaippoihin, koska halvemmista seurasi vain lisää peppurasvan ostoa ja itkua. Oli turhauttavaa, kun lapsella oli aina jotain vähän huonompaa ja halvempaa. Halpaa ruokaa, halpoja tarvikkeita. Aina vain halpaa halpaa halpaa.
Onko väärin tuntea olevansa huonompi vanhempi, jos lapsi kasvatetaan hieman edullisemmin? Kalliimmat menot ovat usein ylimääräistä luksusta, jotka eivät varsinaisesti kuulu lapsen perustarpeisiin. Muskarin voisi järjestää kotona paukuttelemalla vaikka kattiloita ja ei se vauvauinti vauvan normaaliin kehitykseen juuri vaikuta. Jos asiaa katsoo toiselta puolelta tietä, voisi joku sanoa, että vauvalla on jo kaikki mitä hän tarvitsee. Miksi stressata turhasta, jos vauva voi muuten hyvin.
Mihin asioihin köyhyys siis vaikuttaa, kun hyvinvointivaltiossa lapsen tarpeet otetaan huomioon, eikä yksikään lapsi Suomessa joudu jäämään perustarpeistaan paitsi?
Stressi taloudellisesta tilanteesta vaikuttaa koko perheen yleiseen ilmapiiriin. Vuorovaikutus vauvan kanssa jää vähäiseksi tai vajaaksi, jos äiti voi huonosti. Varsinkin masentunut äiti kokee köyhyyden äärimmäisen kuormittavana taakkana. Helpotusta stressiin ei saa, jos mahdollisuudet maksaa mitään ovat mitättömät. Ilmainen rentoutuminen voi olla lähes mahdotonta, jos ei pääse irtautumaan lapsesta tai rentoutuksen joutuisi tekemään kotona. Koti on usealle äidille paikka, jossa kohdataan kaikki negatiiviset asiat. Kotityöt, laskut, lapsien tuomat velvollisuudet…
Äidin olisi hyvä saada välillä jotain omaa. Jos omaa aikaa ei ole, olisi hyvä saada jotain muuta mikä piristää mieltä. Uudet vaatteet, laukku, maalaustarvikkeita, urheiluvälineitä, kalliimpaa suklaata … mitä vain mikä vie ajatukset pois arjesta. Tärkeintä olisi silti mahdollisuus hengähtää. Omaa aikaa olisi hyvä saada pieni hetki viikoittain, mutta aikaa tai rahaa edes edullisiin harrastuksiin ei välttämättä ole. Halpakin harrastus voi maksaa liikaa.
Toki ilmaisia harrastuksia löytyy. Ulkona kävely ei maksa mitään. Jotkut museot ovat ilmaisia, paitsi jos pitää matkustaa bussilla, silloin se maksaa. Kotona voi vaikka joogata tai opetella laulamaan. Mutta muutoin kaikki maksaa ainakin vähän. Olisi mukavaa, jos olisi valinnanvaraa.
Huono taloudellinen tilanne kotona vaikuttaa lähes kaikkeen. Parisuhde kärsii, kun kaikesta pitää leikata. Itsestäänkin on vaikea tai vähintään ankeaa ja vaivanloista pitää huolta. Ja sitten kaiken tämän keskellä sosiaalinen media hyökkää kimppuun, kun koko perhe ei olekaan vegaanisella ruokavaliolla, eikä panosta lapsen kehitykseen maksamalla kalliita kursseja. Äiti tuomitaan, kun ulkovaatteet tilataan halvalla kiinasta tai kirpparilta ostetaan välikausihaalareita, jotka eivät pidä tuulta niin hyvin kuin jotkin arvokkaammat tuotteet. Tuoreiden marjojen sijaan lapsi saa aamupalaksi sokerijogurtin tai palan vehnäleipää. Sosiaaliset paineet ovat köyhän äidin painajainen.
Tutkimukset osoittavat köyhyyden ongelmaksi
Turun yliopiston ja THL:n yhteistyönä tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että köyhyys vauva-aikana voi vaikuttaa lapseen vielä teini-ikäisenäkin. Mm. lapsen mielenterveysongelmat, päihdeongelmat ja teiniraskaudet ovat seurausta köyhyydestä ja kotona leijuvasta paineiden ja vaikeuksien verkosta. Ei siis ihme, että huono rahatilanne huolestuttaa.
”Varhaislapsuus on aikaa, jolloin ihmiset kehittävät kognitiivisia ja vuorovaikutuksellisia kykyjään – ne taas luovat edellytykset myöhemmälle yhteiskunnassa pärjäämiselle. Aikaisemmat elämänvaiheet luovat pohjaa tulevien vaiheiden kehitykselle, mikä voi selittää vauva-ajan köyhyyden erityistä haavoittavuutta. ”
On siis tutkittu, että raha ja sen tuomat mahdollisuudet ovat lapselle suuri etu myöhäisempiä elämänvaiheita ajatellen. Ja köyhyyden tuoma stressi ja huonommuuden tunne, on ajoittain lapsen vanhemmille ihan aiheellista. Vähävaraisten lasten ja vanhempien täytyy ponnistella hyvän elämänlaadun eteen huomattavasti muita enemmän.
Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvän lapsuuden ja vankan elämänpohjan rakentaminen ei ole täysin rahasta kiinni. Voi se onnistua ilmankin.
Varsinainen onnellisuus ei maksa mitään
Jos vain suinkin jaksaa, voi vauvan kanssa yrittää elää normaalia elämää köyhyydestä riippumatta. Onnellisuus voi tavallaan olla ilmaista, jos jaksamista löytyy. Lapsi muistaa lähinnä yhteisiä hetkiä ja tunne-elämä kehittyy hyvästä vuorovaikutuksesta. Ihmetelkää yhdessä värejä, katselkaa autoja ja viettäkää aikaa ulkona. Ruokaa voi tehdä edullisestikin ja tarinoiden kertominen lapselle on täysin ilmaista.
Lapsi itse ei ymmärrä rahanpäälle mitään. Jos hänellä on ruokaa, turvaa ja rakkautta, ei hänen pitäisi juuri köyhyydestä kärsiä. Köyhyydestä johtuvat seuraukset riippuvat suurimmalta osin vanhempien hyvinvoinnista. Toki köyhän äidin jaksaminen on usein kortilla ja masentuneena täysin nollassa.
Onnellisen lapsuuden luominen varattomana ja masentuneena on äärimmäisen raskasta. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivän äidin tulisi pystyä edistämään hyvinvointiaan paremmin.
Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin vaikeaa voida vähätuloisena hyvin. Vaatimukset ovat liian suuret ja kalliit, joten lopputuloksena voisin väittää taloudellisen vakauden tekevän vanhemman onnellisemmaksi. Omaa hyvinvointiaan voi edistää, jos on varaa. Ja kun vanhempi voi paremmin, näkyy se myös lapsessa.
-Ilona Ojankoski, Äimä ry:n toimistoassistentti