Lausunto mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan lainsäädännön uudistamisesta
Äimä ry, Suomen perinataalimielenterveys ry, Psykologiliiton Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden ammatillinen työryhmä sekä Ensi- ja turvakotien liitto vastasivat Sosiaali- ja terveysministeriön pyytämään lausuntoon luonnoksesta mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan lainsäädännön uudistamisesta.
Lausunnon sisältö on seuraavanlainen:
Yhteinen lausuntomme mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan lainsäädännön uudistamisesta (Lausuntopyynnön asianumero: VN/23566/2021 ja STM105:00/2021)
Lausujat:
Suomen perinataalimielenterveys ry on raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyden tutkimusta, koulutusta, moniammatillista yhteistyötä ja hoitopolkujen kehittämistä edistävä ammattilaisjärjestö.
Psykologiliiton Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden ammatillinen työryhmä pyrkii lisäämään psykologista tietoa hoitotyössä ja päätöksenteossa, joka koskee vanhemmuutta suunnittelevia, keskenmenon tai kohtukuoleman kokeneita, raskaana olevia ja vauvaperheitä.
Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, joka auttaa raskaudenaikaiseen, synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai lapsivuodepsykoosiin sairastuneita äitejä koko maassa.
Ensi- ja turvakotien liitto valtakunnallinen lapsi- ja perhejärjestö, joka auttaa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee perheväkivaltaa ehkäisevää työtä.
Me allekirjoittaneet tahot päätimme vastata lausuntopyyntöön VN/23566/2021 yhteisesti. Erinomaisia huomioita esittelevästä taustatekstistä huolimatta esitys ei tässä muodossaan huomioi odottavien tai synnyttäneiden äitien tai heidän perheidensä tilannetta mielenterveyslainsäädännön puolella lainkaan. Taustamateriaaleissa puhutaan moniammatillisesta yhteistyöstä, pyrkimyksestä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaiseen hoitoon. Esityksessä odottajien ja synnyttäneiden kiireellistä mielenterveyshoitoa ei kuitenkaan taata lainsäädännöllisesti, vaikka päihteitä käyttäville raskaana oleville äideille taataan pikainen pääsy hoidon piiriin. Mielenterveysongelmista kärsiville vanhemmille täytyy yhdenvertaisesti taata välittömät ja riittävät mielenterveyspalvelut hyvinvointialueiden ja kuntien järjestämänä lainsäädännöllisenä velvollisuutena. Tämä on välttämätöntä niin vanhempien kuin (kohtu)vauvan ajankohtaisen ja elinikäisen mielenterveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Lakiehdotuksesta ja sen taustateksteistä puuttuvat perinataaliajan eli vauvaa toivovien, raskaus- ja vauva-ajan menetyksiä kokeneiden, raskaana olevien / synnyttäneiden äitien ja vauvaperheiden mielenterveyspalvelut. Ehdotuksessa puhutaan päihdeäideistä, nuorten mielenterveysongelmista, työikäisten jaksamisesta ja mielenterveysongelmien liian myöhäisen tai riittämättömän hoidon kustannuksista, mutta odottavia tai perhevapaalla olevia vanhempia ei huomioida, vaikka tämän ryhmän huomiointi nimenomaisesti vastaisi lain toiveisiin mielenterveyspalveluiden oikea-aikaisuudesta, varhaisesta tuesta, sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisystä.
Vaadimme, että
- lakiin kirjataan velvollisuus järjestää ennaltaehkäisevät sekä välittömän hoitoon pääsyn takaavat perinataaliajan mielenterveyspalvelut lähipalveluina perheille. Suomeen tulisi luoda perinataalimielenterveyteen erikoistuneita perus- ja erityistason yksiköitä, joissa vanhempaa/vanhempia ja vauvaa voitaisiin hoitaa yhdessä.
- raskaana olevan/ pienen lapsen vanhemman mielenterveyden hoidossa tulee huomioida 1) mielenterveyden hoito 2) vanhemmuuden tukeminen 3) vuorovaikutuksen/perhesuhteiden hoito.
- sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen arvioinnissa tulee aina huomioida myös syntymättömän lapsen hyvinvointi ja vauvan kehitykselliset, vuorovaikutukselliset ja mielenterveydelliset riskit.
Noin joka viides vanhempi kärsii perinataaliaikaisista mielenterveysongelmista (Howard & Khalifeh 2020).Vanhempien perinataaliajan mielenterveysongelmien on todettu olevan yhteydessä lapsen epäsuotuisaan psyykkiseen kehitykseen aina vauva-ajalta aikuisikään saakka (Gentile 2017, Stein et al. 2014). Aikuispsykiatrisessa työssä potilaiden kertomuksissa toistuvat vaikeat varhaislapsuuden elämänkokemukset, jotka ovat vaikuttaneet heidän oirekuvansa kehitykseen ja jotka haastavat myös heidän omaa vanhemmuuttaan. Lisäksi perinataaliaika itsessään voi aiheuttaa mielenterveysongelmia, lisäämällä mielialahäiriöiden ja vakavien psykiatristen sairauksien ilmenemistä ja pahenemisvaiheita (Simoila et al. 2016, Wesserloo et al. 2016) sekä raskausaikaisten menetysten ja traumaattisten synnytysten seurauksena. Itsemurha on johtava kuolinsyy alle 1-vuotiaiden lasten äideillä Suomessa ja maailmalla (Khalifeh 2016). Mielenterveys-, päihde- ja sosiaalisten ongelmien kasaantuminen perheisiin ja niiden jatkuminen sukupolvien välillä on tiedostettu ongelma, jonka katkaisemisessa raskaus- ja vauva-ajan psyykkinen hyvinvoinnin tukeminen on ratkaiseva kohta. Jokaista suomalaista perhettä tavataan neuvolassa useita kertoja raskaus- ja vauva-ajalla. Vanhempien mielenterveysoireilu usein havaitaan, mutta siihen ei ole keinoja tarttua, koska valtakunnallisia hoitopolkuja ei ole. Hoitoa saavat vain vaikeimmin oireilevat vanhemmat, jotka päätyvät raskaiden, kalliiden psykiatristen hoitojen piiriin ja heidän lapsensa usein lastensuojelun tukitoimien piiriin.
Lain tulee turvata perinataalimielenterveyden hoitoon tarvittavat resurssit. Perhekeskusten moniammatilliset raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyttä, vanhemmuutta ja varhaista vuorovaikutusta tukevat tiimit sekä erikoissairaanhoidon perinataalipsykiatrian poliklinikat ja osastot – ovat kansallisella tasolla mielenterveysongelmia ja näistä koituvia elinikäisiä ja ylisukupolvisia kustannuksia vähentävää toimintaa. Myös perinataalimenetyksiä eli keskenmenoja, kohtukuolemia ja vauvan menetyksiä kokeneiden sekä traumaattisen synnytyksen kokeneiden vanhempien hoitopolut tulee järjestää systemaattisesti. Covid_19-pandemia ja Ukrainan sota ovat kuormittaneet neuvola- ja mielenterveyspalveluita entisestään, jonka vuoksi moni raskaana oleva ja pienen lapsen vanhempi on jäänyt ja jää ilman apua. Oikea-aikainen, näyttöön perustuviin menetelmiin pohjautuva perinataaliajan mielenterveysongelmien hoito ehkäisee tutkitusti sosiaalista huono-osaisuutta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä, mikä tuottaa merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä pitkällä aikavälillä. Iso-Britannialaisissa tutkimuksissa todettiin (Bauer et al. 2014), että näiden palveluiden järjestämisen maksaa vain viidenneksen hoitamattomien ongelmien aiheuttamiin kustannuksiin nähden.
Nykyisten perinataalimielenterveyspalveluiden saatavuus on alueellisesti epätasa-arvoista. Suomessa aiemmat vastaavat palvelut on monilta alueilta lopetettu, koska niitä ei ole riittävän tehokkaasti lakisääteisesti velvoitettu järjestämään.Vaadimme, että perinataaliajan mielenterveyspalvelut ja niiden saatavuus täytyy kirjata lakiin välttämättöminä palveluina järjestää asuinpaikasta riippumatta. Kuten lakiluonnoksessa on määritelty päihteitä käyttävän odottavan äidin oikeus päästä välttämättömiin palveluihin välittömästi. Ilman riittävän vahvoja velvoitteita lakimuutoksen astuttua voimaan odottajat ja pienten lasten vanhemmat jäävät edelleen vaille riittäviä mielenterveyspalveluita.
Sekä perus- että erityistason palveluihin tarvitaan laajamittaista osaamisen lisäämistä perinataalipsykiatristen ongelmien tunnistamiseen ja hoitoon. Perhekeskukset luovat rakenteen avopalveluille ja moniammatilliselle yhteistyölle, mutta perheiden mielenterveystyö ja sujuva toteutus täytyy konkreettisesti huomioida näitä rakenteita suunniteltaessa. Hoidon jatkuvuus ja sujuvuus tulee turvata hoitoportaalta toiselle siiryttäessä. Toisistaan irralliset, liian lyhyet interventiot voivat jopa lisätä perheiden kuormittuneisuutta sekä yhteiskunnallisia kustannuksia.Perheiden hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi tulee nimetä hoidossa mukana oleva henkilö. Sosiaalihuollon, lastensuojelun ja psykiatrian välistä yhteistyötä tulee tiivistää. Tavoitteena tulee olla mielenterveys- ja vuorovaikutusongelmien ennaltaehkäisy, mikä tarkoittaa, ettei hoitoon ohjaaminen saa olla diagnoosiriippuvaista.
Esittämämme huomiot pohjautuvat edustajiemme moniammatilliseen asiantuntemukseen, tutkimustietoon sekä WHO, World Psychiatric Association, The Royal Australian and New Zealand College of Psychiatrists, Maternal, Newborn and Infant Clinical Outcome Review Programme (UK and Ireland), että First 1000 days in the Nordic Countries -projektien suosituksiin. Tällaisten projektien toteuttaminen ja suositusten laatiminen on turhaa, ellei suositusten toteutumista turvata lainsäädännöllisesti. Koosteet suosituksista sekä linkit artikkeleihin ovat lausunnon liitteenä. Suosittelemme, että esittämämme huomiot näkyvät konkreettisesti mielenterveys- ja päihdelain toteutuksessa. Ryhmiemme edustajat tarjoavat mielellään osaamistaan palveluiden ja koulutusten suunnitteluun ja koulutuksiin liittyen.
Allekirjoittajat 9.6.2022
Tiina Riekki Sanna Isosävi
puheenjohtaja Psykologiliiton varhaisen kehityksen ja
Suomen Perinataalimielenterveys ry ihmissuhteiden ammatillinen työryhmä
Laura Piirainen Riitta Särkelä
toiminnanjohtaja pääsihteeri
Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry Ensi- ja turvakotien liitto
Ehdotamme seuraavia kommentteja muutosehdotuksia lakitekstiin:
Ehdotettavat muutokset on merkitty kursiivilla.
Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta
1. Luku 3 § Määritelmät
”Erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä ja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja sosiaalisen ongelman, kognitiivisen tai psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisen, häiriön, vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön tai muun riippuvuuskäyttäytymisen, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi…”
2. Luku 7 b § Mielenterveyden edistäminen
”elinolosuhteita kehitettävä siten, että ne ehkäisevät ennalta mielenterveyshäiriöiden syntyä ja vahvistavat mielenterveyttä suojaavia tekijöitä” (tähän kuuluu riittävä resurssi raskausaikaisiin ja synnytyksen jälkeisiin palveluihin, kuten perhevalmennus, neuvolapsykologit ja vauvaperheyksiköt, ja vertaistuen järjestäminen sekä vauvaperheille tarkoitetut perhekeskusten kohtaamispaikat, joissa on sekä vertaistukea että matalan kynnyksen ammattiapua saatavilla)
3. Luku 11§ Tuen tarpeet
”Sosiaali- ja terveyspalveluja on järjestettävä sosiaalisesta ongelmasta, kognitiivisen tai psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisestä, häiriöstä, vammasta tai sairaudesta, päihteiden ongelmakäytöstä, muusta riippuvuuskäyttäytymisestä, mielenterveysongelmasta tai muusta sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuvaan tuen tarpeeseen
14 § Tuen tarpeisiin vastaavat sosiaalipalvelu
” Hyvinvointialueen sosiaalipalveluina on järjestettävä sen sisältöisenä ja siinä laajuudessa kuin tässä tai muussa laissa säädetään:”
15)Raskausaikaisen vanhemmuuteen valmistautuminen
”Hyvinvointialueen sosiaalipalveluina on huolehdittava päihde- ja riippuvuustyöhön ja mielenterveystyöhön sekä odottavien ja vauvaperheiden hoidollisten palveluiden turvaamisesta ja riittävästä resursoinnista” (raskaus- ja vauva-aikana ei voi jonottaa palveluun)
15 § Sosiaalityö
”Sosiaalityöllä tarkoitetaan yksilö- ja perhekohtaista asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön tai perheen tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus….”
”Sosiaalityössä toteutetaan myös syntymättömän lapsen tarpeiden arviointi ja turvaaminen raskausajalla”
29 b § Psykososiaalinen tuki äkillisissä järkyttävissä tilanteissa
Äkillisiin järkyttäviin tilanteisiin tulisi lukeutua myös merkittävät psykososiaaliset kriisit, kuten kohtukuolema, keskenmeno, traumaattinen synnytys, vastasyntyneen vammautuminen, kuolema tai vakava sairastuminen, puolison menetys, sekä lapsen huostaanotto. Näiden tulisi lukeutua myös terveydenhuoltolain alle, koska kriisityötä tehdään yhteistyössä. Oikea-aikaisuus vaatii riittävää resursointia.
33 b § Päihde- ja riippuvuustyön toteuttaminen
”Raskaana olevalla henkilöllä on oikeus saada välittömästi riittävät päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut. Tämän lisäksi arvioitava syntymättömän vauvan tarpeet (päihdealtistukselta suojaaminen), esim. tilanteessa jossa odottava äiti ei ota päihteettömyyttä tukevia palveluita vastaan.”
33 c § Mielenterveystyön toteuttaminen
”Palveluja annettaessa ja kehitettäessä on huomioitava perheen ja muiden läheisten avun ja tuen tarve raskausajasta lähtien, jossa on huomioitava myös syntymättömän lapsen tarpeet”
”Mielenterveystyöhön sisältyy mielenterveyttä suojaaviin ja sitä vaarantaviin tekijöihin liittyvä ohjaus ja neuvonta sekä tarpeenmukainen yksilön ja perheen psykososiaalinen tuki. Vauvaa odottavien tai toivovien perheiden sekä perinataalimenetyksiä kokeneiden (esim. keskenmenot, kohtukuolemat, vauvan menetys) mielenterveystyötä toteutetaan moniammatillisessa yhteistyössä perhekeskuksissa esim. neuvolan, lisääntymislääketieteen yksiköiden sekä perinataalipsykiatrian yksiköiden kanssa”
”Raskaana olevalla henkilöllä ja alle 1-vuotiaiden lasten vanhemmilla on oikeus saada välittömästi riittävät mielenterveyttä, vanhemmuutta ja arjen toimintakykyä tukevat sosiaalipalvelut”
Toteutuakseen mielenterveystyölle täytyy turvata riittävät resurssit niin sosiaali- kuin terveydenhuoltotyöhönkin.
”Aluehallintoviraston tulee järjestää vuosittain lasten ja nuorten mielenterveystyön ja -palvelujen työnjaon kehittämiseksi alueelliset yhteistyökokoukset:” tässä huomioitava myös palveluiden kehittäminen perheille lapsitoiveen, raskauden, synnytykseen valmistautumisen ja perinataaliajan menetyksien kohdassa.
”Tukea tarvitsevan lapsen tai muun erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän tai hänen kanssaan asiakastyötä tekevän työntekijän on oltava sosiaalihuollon ammattilainen: Omatyöntekijällä on vastuu myös hoidon koordinoinnista yhteistyötahojen kesken” Vanhemmuuden ja lapsiperheiden kanssa työskenteleville omatyöntekijöille taattava konsultaatio- ja koulutusmahdollisuus vanhemmuuden ja varhaisten perhesuhteiden kysymyksissä (ymmärrys kiintymyssuhteista, vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä traumojen vaikutuksista, lapsen kehityksestä)
44§ Asiakkaan hoidossa olevan henkilön tilanteen selvittäminen
Raskaana olevan kohdalla tulee huomioida syntymättömän lapsen terveyden, turvallisuuden ja kehityksen turvaaminen ja arvioida ehkäisevän lastensuojelun tarve.
Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta
2 Luku Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
20 § Mielenterveyden edistäminen
Osana mielenterveyden edistämistä turvattava kaikille ensi kertaa vanhemmaksi tuleville riittävät vanhemmuutta tukevat palvelut, kuten perhevalmennus, synnytysvalmennus, synnytyssairaalaan tutustuminen sekä neuvolapsykologin palvelut, sekä kaikille odottajille ja pienten lasten vanhemmille riittävät mielenterveyttä tukevat palvelut.
(esim. Toimenpidesynnytyksissä (imukuppi/hätäsektio/lapsen ahdinkotila) on tarjottava mahdollisuus keskustella ammattilaisen kanssa synnytyksen kulusta ammattilaisen kanssa, jotta voidaan ennaltaehkäistä psykologista kuormittumista sekä edistää myönteisen varhaisen vuorovaikutuksen käynnistymistä.)
3 Luku
27 § Mielenterveyspalvelut
”1) terveydenhuollon palveluihin sisältyvä mielenterveyttä suojaaviin ja sitä vaarantaviin tekijöihin liittyvä ohjaus ja neuvonta sekä tarpeenmukainen yksilön, perheen ja muiden läheisten psykososiaalinen tuki ja sen yhteensovittaminen sekä vanhemmuden tuki;
2) mielenterveyden häiriöiden tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus monimuotoisina palveluina. Hoitotyössä tulee käyttää näyttöön perustuvia tehokkaiksi todettuja hoitomenetelmiä.
Mielenterveyspalveluja saavalle potilaalle on turvattava hänen tarvitsemansa terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuus. Mielenterveyspalveluja on toteutettava myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyönä. Potilaan siirtyessä terveydenhuollon toimintayksiköstä toiseen tai sosiaalihuollon laitos- tai asumispalveluihin on turvattava tarpeenmukaisen hoidon jatkuvuus. (Tämä on erinomainen huomio!)
Mielenterveyspalvelut on suunniteltava ja toteutettava siten, että ne muodostavat toimivan kokonaisuuden hyvinvointialueella tehtävän muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Sosiaalihuollon mielenterveystyön toteuttamisesta säädetään sosiaalihuoltolain 33 c §:ssä. (Tämä on erinomainen huomio!)
Perheen mielenterveyttä tulee hoitaa toiminnallisesti sujuvana kokonaisuutena. Vauvaa odottavien ja alle 1-vuotiaiden lasten vanhempien psykiatrinen hoito on toteutettava välittömästi. Alle 1-vuotiasta lasta ja hänen ensisijaista hoivaajaansa tulee hoitaa samassa hoitoyksikössä varhaista vuorovaikutusta ja vanhemmuutta tukien, jos se katsotaan lapsen edun mukaiseksi.”
28§ Päihde- ja riippuvuuspalvelut
” Palveluja on annettava henkilön, hänen vanhemmuutensa, hänen perheensä ja muiden läheistensä tuen, hoidon ja kuntoutustarpeen perusteella”
6 Luku
50§
”Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen tai vakavasti omaa tai toisten turvallisuutta vaarantavan käytöksen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista”
”Kiireellisen hoidon tarpeessa ovat vanhemmat, joiden sairaus heikentää heidän kykyään turvata omat sekä lastensa (ml. syntymätön lapsi) perustarpeet.”
50 b §
Äkillisiin järkyttäviin tilanteisiin tulisi lukeutua myös merkittävät psykososiaaliset kriisit, kuten kohtukuolema, keskenmeno, traumaattinen synnytys, vastasyntyneen vammautuminen, kuolema tai vakava sairastuminen, puolison menetys, sekä lapsen huostaanotto. Laissa olisi syytä mainita, että tukea toteutetaan yhteistyössä sosiaalityön kanssa. Oikea-aikaisuus vaatii riittävää resursointia.
8 Luku Erinäisiä säännöksiä
70 § Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa
Lapsen hoidon ja tuen tarpeen selvittämiseen tulee sisältyä myös syntymättömän ja vastasyntyneen lapsen mielenterveydestä huolehtiminen ja tuleva tuen tarve, sekä vanhemmuuden ja vuorovaikutuksen arviointi sekä tukeminen. Esim. aikuisen kykenemättömyys sitoutua tarjottavaan hoitoon voi heikentää lapsen hyvinvointia.
”Alle 1-vuotiasta lasta tulee hoitaa yhdessä hänen ensisijaisen hoivaajansa kanssa aina silloin, kun se nähdään lapsen edun mukaiseksi.”
Laki mielenterveyslain muuttamisesta
3 § Tahdosta riippumattoman hoidon järjestäminen
Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan alle 1-vuotiaan lapsen äidin hoito tulee toteuttaa siten, että äidin ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta voidaan tukea äidin psykiatrisen hoidon ohella. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan erikoistuneita perinataalipsykiatrian yksiköitä sekä äiti-vauvapaikkoja psykiatrisiin yksiköihin. Hoitoon kuuluu mielenterveyden hoidon lisäksi varhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen, vauvan kehityksen arviointi ja turvaaminen sekä perhetyö kotiutumisvaiheessa.
Lähteet/viittaukset
Kansainväliset perinataalipsykiatrian hoitosuositukset:
First 1000 Days in the Nordic Countries (Nordic Council of Ministries) Policy Recommendations
Maternal, Newborn and Infant Clinical Outcome Review Programme: Saving Lives, Improving Mothers’ Care Lessons learned to inform maternity care from the UK and Ireland Confidential Enquiries into Maternal Deaths and Morbidity 2017-19
The Royal Australian and New Zealand College of Psychiatrists position statement
WHO recommendations on maternal and newborn care for a positive postnatal experience
World Psychiatric Association Position Statement on Perinatal Mental Health
Tutkimusviitteitä:
Bauer, A., Parsonage, M., Knapp, M., Lemmi, V., & Adelaja, B. (2014). Costs of perinatal mental health problems | Centre for Mental Health. October. https://doi.org/10.13140/2.1.4731.6169
Gentile S. (2017). Untreated depression during pregnancy: Short- and long-term effects in offspring. A systematic review. Neuroscience 342, 154-166. https://doi.org/9443/10.1016/j.neuroscience.2015.09.001
Gentile, S., & Fusco, M. L. (2017). Untreated perinatal paternal depression: Effects on offspring. Psychiatry Research, 252, 325–332. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2017.02.064
Howard, L. M., & Khalifeh, H. (2020). Perinatal mental health: a review of progress and challenges. World Psychiatry, 19(3), 313–327. https://doi.org/10.1002/WPS.20769
Khalifeh, H., Hunt, I. M., Appleby, L., & Howard, L. M. (2016). Suicide in perinatal and non-perinatal women in contact with psychiatric services: 15 year findings from a UK national inquiry. The Lancet Psychiatry, 3(3), 233–242. https://doi.org/10.1016/S2215-0366(16)00003-1
Knight, M., Bunch, K., Tuffnell, D., Patel, R., Shakespeare, J., Kotnis, R., Kenyon, S., & Kurinczuk, J. J. (2021). Saving Lives, Improving Mothers’ Care Maternal, Newborn and Infant Clinical Outcome Review Programme. www.hqip.org.uk/national-programmes.
McDaid, D., Park, A.-L., & Wahlbeck, K. (2019). The Economic Case for the Prevention of Mental Illness. Annual Review of Public Health, 40(1), 373–389. https://doi.org/10.1146/annurev-publhealth-040617-013629
Simoila L, Isometsä E, Gissler M ym. Skitsofreniapotilaan raskaus ja äitiys. Duodecim 2016;132:241–6.
Stein, A., Pearson, R. M., Goodman, S. H., Rapa, E., Rahman, A., McCallum, M., Howard, L. M., & Pariante, C. M. (2014). Effects of perinatal mental disorders on the fetus and child. The Lancet, 384(9956), 1800–1819. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(14)61277-0
Underwood L. D’Souza S., Peterson ER., Morton S., W. K. (2016). A review of longitudinal studies on antenatal and postnatal depression. Arch Womens Ment Health, 9, 711–720. https://doi.org/10.3351/ppp.0010.0001.0008
Wesseloo R, Kamperman AM, Munk-Olsen T ym. Risk of Postpartum Relapse in Bipolar Disorder and Postpartum Psychosis: A Systematic Review and Meta-Analysis. Am J Psychiatry 2016;173(2):117-27