6.10.2022

Hyvinvointialueiden kannattaa turvata laadukkaat neuvolapalvelut
perinataaliajan mielenterveyden tuen vahvistamiseksi

Satavuotiaan neuvolan matka Suomessa on ollut hyvin ansiokas: äitiys- ja imeväiskuolleisuus on tällä
hetkellä maailman pienimpiä ja kattava säädöspohjainen palvelujärjestelmä tavoittaa lähes kaikki
lasta odottavat ja pikkulapsivaiheen perheet. Viime vuosina on kuitenkin esiin noussut muutamia
keskeisiä palvelujen vaikuttavuutta ja laatua selkeästi uhkaavia tekijöitä, joihin otamme Suomen
Perinataalimielenterveys ry:n hallituksen, Suomen Psykologiliitto ry:n Varhaisen kehityksen ja
perhesuhteiden ammatillisen työryhmän, Suomen Terveydenhoitajaliiton,
Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Ensi- ja turvakotien liiton, Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä
ry:n ja Mieli Suomen Mielenterveys ry:n kanssa kantaa. Esitämme tilanteen parantamiseen seuraavia
ratkaisukeinoja:

1. Hoidon jatkuvuus ja riittävien henkilöstöresurssien turvaaminen: Systemaattiset, ajantasaiset,
   tutkimusnäyttöön perustuvat terveystarkastukset ovat edellytyksenä vaikuttavalle työlle. Tuoreet
   selvitykset neuvolapalveluista ja aluehallintoviranomaisten valvontadokumentit osoittavat, että
   koronapandemian johdosta palveluja on supistettu merkittävästi vuosina 2020 ja 2021 (Hakulinen et
   al., 2022; Valvira, 2022). Erityisesti leikki-ikäisten lasten terveystarkastuksia on monin paikoin siirretty
   tai jätetty kokonaan väliin, jopa korvattu esimerkiksi 15 minuutin Teams-tapaamisella tai puhelulla.
   
   Tuore selvitys perusterveydenhuollon lääkäripalveluista (Eskola et al., 2022), kansallinen (Tuominen,
   2016) ja kansainvälinen tutkimusnäyttö (Cowie et al., 2009; Sandvik et al., 2022), sekä THL:n laaja
   neuvoloiden asiakaspalautekysely nostavat esiin hoidon jatkuvuuden merkittävyyden niin palveluiden laadun, kokonaiskustannusten, kuin asiakastyytyväisyydenkin näkökulmasta. Perinataaliajan, eli raskaus- ja vauva-ajan turvallisuuden kokemuksen ja stressin vaikutusten pitkäkestoinen merkitys lapsen aivojen kehitykselle ja myöhemmälle hyvinvoinnille ja terveydelle on kiistaton (GraignicPhilippe et al., 2014; Karlsson ym. 2022). Valtaosa neuvolapalveluista (79 %) järjestetään yhdistelmäneuvolatyönä, jossa sama terveydenhoitaja ja mahdollisuuksien mukaan myös lääkäri hoitavat perhettä raskausajalta lapsen kouluikään saakka (Hakulinen et al., 2022).
   Yhdistelmäneuvolatyön on todettu lisäävän työntekijän tuttuutta, kotikäyntien määrää ja
   asiakastyytyväisyyttä, sekä tehostavan masennuksesta toipumista. Neuvolatyön vaikuttavuudesta
   esim. kotikäyntien näkökulmasta on vahva tutkimusnäyttö (Yonemoto et al., 2021). Kotikäynteihin
   perustuvan työskentelyn on todettu myös vähentävän perinataaliajan mielenterveysongelmia (Tabb
   et al., 2022).
   
   Systemaattisessa katsauksessa (Holopainen & Hakulinen 2019), jossa selvitettiin vanhempien
   kokemuksia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tuli esille, että masennusoireilun puheeksi
   ottaminen terveydenhuollon palveluissa on vanhemmille haastavaa. Työntekijöiden vaihtuvuus ja
   kiire vaikeuttavat tai jopa estävät vaikeiden asioiden kuten mielenterveysongelmien puheeksi
   ottamista. Tutun terveydenhoitajan puoleen vanhemman on luontevaa ja luottamuksellista kääntyä
   perheeseen tai vanhemmuuteen liittyvien huolien suhteen myös sovittujen tapaamisten välissä.
   Perheen tuntevalla omalla työntekijällä on myös parhaat valmiudet tunnistaa muutokset
   vanhemman tai lapsen voinnissa, ja ohjata perhe tarvittavien palveluiden piiriin. Hoidon jatkuvuus
   kuitenkin rikkoontuu hyvin usein erityisesti isoimmissa kaupungeissa johtuen esimerkiksi siitä, että
   keskitetystä ajanvarauksesta perhe ohjataan satunnaiselle työntekijälle, terveystarkastusten runko-ohjelman mukainen vastaanottoaika on jätetty väliin, tai vastaanottoaikaa on supistettu korona-aikaan ja resurssisyihin vedoten. Riittävän pitkät vastaanottoajat mahdollistavat asiakkaan
   kiireettömän kohtaamisen, asioiden puheeksi oton ja niistä keskustelun. Henkilöstön siirrot korona-aikana muihin tehtäviin ovat myös kuormittaneet tilannetta entisestään.
   
   Säännölliset, ikään kuuluvat terveystarkastukset ja hoidon jatkuvuus, sekä riittävä resursointi
   mahdollistavat ongelmien ja poikkeamien varhaisen tunnistamisen, ja näin ollen neuvolan
   perustehtävän, sairauksien ennaltaehkäisyn. Hyvinvointialueiden on eri toimijoiden kanssa
   yhteistyössä seurattava yhtenäisten hoidon perusteiden toteutumista ja laadittava alueelleen
   neuvolasuunnitelma (terveydenhuoltolaki 1326/2010, §7, §15, voimaan 1.1.2023). Sosiaali- ja
   terveysministeriö laatii yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa yhtenäiset hoidon
   perusteet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa ja arvioi yhtenäisten hoidon perusteiden
   toteutumista hyvinvointialueilla. Jatkossa tulisi seurata myös yhdistelmäneuvolatyön ja hoidon
   jatkuvuuden toteutumista sekä puuttua mahdollisiin heikennyksiin neuvolapalveluiden
   saatavuudessa.
   
2. Monialaisen yhteistyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta- ja hoitomallien kehittäminen.
   Perinataaliaika on biologisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti merkittävä siirtymävaihe vanhempien,
   lapsen ja koko perheen elämänkaaressa. Tässä elämänvaiheessa säädöspohjaisilla, laadukkailla
   neuvolapalveluilla on sekä seurannan, tuen, varhaisen puuttumisen että hoidon kannalta olennainen
   merkitys myöhemmälle hyvinvoinnille, yhteistyössä muun perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon
   sekä erikoissairaanhoidon toimijoiden kanssa. Tutkimusten mukaan sellaiset lapset, jotka ovat
   altistuneet varhaiskehityksessään vanhemman merkittäville mielenterveysongelmille (Rasic et al.,
   2014; Stein et al., 2014) tai lapsuuden ajan haitallisille kokemuksille (Adverse Childhood Experiences,
   ACEs), ovat kohonneessa riskissä muun muassa käyttäytymis- ja mielialaoireille ja riskikäyttäytymiselle aikuisuuteen saakka (Felitti et al., 1998). Kroonisten mielenterveyshäiriöiden taustalta ilmenee erittäin usein kielteisiä lapsuuden kokemuksia ja vanhempien mielenterveysongelmia.
   
   Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys lisääntyy raskaana olevalla vanhemmalla merkittävästi
   perinataaliajalla, ja itsemurhat ovat synnytyksenjälkeisen vuoden yleisin kuolinsyy useissa länsimaissa
   (Knight et al., 2021). Muita perinataaliajan mielenterveysongelmien kirjoon kuuluvia tiloja ovat
   synnytyspelko, traumakokemukset, lapsettomuuteen ja lapsettomuushoitoihin liittyvät
   mielialaoireet, syntymättömän tai vastasyntyneen lapsen vakava sairaus, vammautuminen tai
   menehtyminen, sekä varhaisen vuorovaikutuksen haasteet.
   
   Suomalainen ainutlaatuinen, jo rakenteiltaan valmiina oleva, kattava neuvolapalvelujärjestelmä
   tavoittaa lähes kaikki perheet. Terveysportin ajantasaisen NEUKO-tietokannan äitiys-ja
   lastenneuvolan suositusten mukaisesti jokaista äitiä ja mahdollisuuksien mukaan hänen puolisoaan
   tavataan raskausaikana 8-10 kertaa ja lapsen kahden ensimmäisen ikävuoden aikana neuvolakäyntejä on yhteensä 13 kertaa. Tämä antaa toteutuessaan erinomaisen mahdollisuuden mielenterveyttä tukevalle työskentelylle neuvolassa. Mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja pitkittymisen ehkäisyyn on panostettava takaamalla riittävä vanhemmuuden tuki ja mahdollisimman varhainen hoitoon pääsy. Raskausajan perhevalmennus on turvattava kaikille esikoistaan odottaville
   vanhemmille sekä muille tukea tarvitseville odottajille. Neuvolan psykologipalveluihin on varattava
   riittävät resurssit. Neuvolapsykologit ovat perinataalivaiheen, mutta myös mielenterveyden,
   psyykkisen kehityksen ja hyvinvoinnin asiantuntijoita. He tukevat lapsen kehitystä ja vanhemmuutta
   sekä havaitsevat lapsen ja perheen ongelmia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
   
   Perinataalikauden lievät mielenterveysongelmat ovat yleensä hyvin hoidettavissa neuvolapalveluissa
   yhteistyössä perusterveydenhuollon muiden ammattilaisten sekä sosiaalihuollon palveluiden, kuten
   vauvaperhetyön, kesken (Hyytinen et al., 2022). Yhdistelmäinterventiot, joissa toteutetaan
   perinataalisen masennuksen tunnistaminen ja hoito, vaikuttavat kustannusvaikuttavilta (Vartiainen &
   Luoma, 2019). Hoitamattomina ongelmat usein vaikeutuvat ja pitkittyvät (Cox et al., 2016). Tällöin ne
   lisäävät inhimillistä kärsimystä ja kustannuksiltaan selvästi kalliimpaa erikoissairaanhoidon tarvetta.
   
   Suomessa olisi tärkeää kehittää monialaisen yhteistyön sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta- ja hoitomalleja perheen hyvinvointia, vanhemmuutta ja vuorovaikutussuhteita tukien. Perinataaliajan
   tuen tarpeet ja mielenterveysongelmien koko kirjo on tärkeää tunnistaa neuvolassa. Vauvaa
   odottaville ja vauvaperheille tulee järjestää riittävä tuki ja tarvittaessa ohjata perhe oikeanlaisen avun
   piiriin. Matalan kynnyksen tukimuotoja ja avopalveluita tulee olla tarjolla mm. perhekeskusten
   sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä järjestöissä. Vaikeampiin häiriöihin on saatava pikaista apua
   erikoissairaanhoidosta.
   
   Kansallisessa lapsistrategiassa (Kansallinen Lapsistrategia : Komiteamietintö, 2021) linjataan
   ihmisoikeus- ja lapsen oikeusperusteisesti tarvetta kehittää sirpaleista ja siiloutunutta
   palvelujärjestelmää, jossa erityisesti useita eri palveluja tarvitsevat lapset ja perheet voivat jäädä
   ilman tarvitsemaansa apua ja tukea, tai avunsaanti viivästyy joskus jopa kohtalokkaasti.
   
   Saumattoman yhteistyön merkitys on olennaista sosiaalipalveluiden, lastensuojelun ja terveyspalveluiden välillä. Palvelujen yhteensovittamisessa on ollut ongelmia muun muassa perus- ja erityistason palvelujen välillä sekä mielenterveyspalvelujen ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Kansallisessa mielenterveysstrategiassa ja itsemurhien ehkäisyohjelmassa todetaan mielenterveyden häiriöiden oleva kansanterveydellinen haaste, joiden hoitoon tarkoitettujen palvelujen (mukaan lukien päihdepalvelut) saatavuus tulee saattaa muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tasolle (Vorma et al., 2020).
   
   Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä puuttuu perinataaliajan mielenterveysongelmien hoitoon
   perehtynyt asiantuntija- ja hoitotaho. Perinataaliajan mielenterveysongelmat ja niiden hoito
   poikkeavat merkittävästi muina aikoina ilmenevistä, jonka vuoksi hoitavien tahojen tulee olla asiaan
   perehtyneitä. Esimerkkinä voidaan käyttää synnytyspelkoa, jonka hoito on hyvin kirjavaa
   sairaanhoitopiiristä ja kunnasta riippuen. Hyvin toimiva perusterveydenhuolto ja neuvolatoiminta
   sekä synnytyssairaaloissa tapahtuva synnytysvalmennus vähentävät synnytyspelkoa ja lähetteitä
   erikoissairaanhoitoon (Haapio, 2017). Vaikean synnytyspelon hoitoon tarvitaan moniammatillista
   lähestymistä ja raskaudenaikaisen hoidon laadun parantamiseen pitäisi saada siihen erityisesti
   allokoituja resursseja myös erikoissairaanhoitoon.
   
   Perinataaliajalla vanhemmat ja vauva voivat myös altistua äkillisille, potentiaalisesti traumatisoituville tapahtumille. Riittävä neuvolapsykologipalvelu olisi yksi toimiva ja ennaltaehkäisevä varhaisen tuen palvelu, mutta tällä hetkellä tarpeisiin nähden aliresursoitu ja monin paikoin kokonaan puuttuva palvelu. Vastaavasti sosiaalihuollon vauvaperhepalvelujen (ml. terapeuttinen vauvaperhetyö) saatavuudessa on huomattavaa alueellista eriarvoisuutta.
   
   Ongelmallista on, että neuvoloiden terveydenhoitajilla ja lääkäreillä ei johdonmukaisesti ole konsultoivaa ja potilaita jatkohoitoon vastaanottavaa hoitotahoa, mikä lisää neuvolan työntekijöiden kuormitusta johtaen jopa siihen, ettei mielenterveysongelmista uskalleta enää kysyä, koska riittäviä auttamisen keinoja ei ole. Synnytyssairaaloilla ei ole systemaattisesti käytössään asiantuntijoita, kuten perinataalipsykiatreja ja -psykologeja. Mielenterveyshäiriöistä kärsiviä odottajia ohjautuu usein synnytyspelkopoliklinikoiden hoidettavaksi ja psyykkisesti sairastuneen, traumatisoituneen tai lapsensa menettäneen vastasynnyttäneen hoidon suunnittelussa turvaudutaan usein yleissairaalapsykiatrian konsultaatioon. Jatkohoito jää epävarmalle pohjalle oikean hoitotahon tai erityisosaamisen puuttuessa. Raskaus- ja vauva-ajan mieliala- ja vuorovaikutusongelmia hoidetaan osin myös pikkulapsipsykiatrisissa yksiköissä, mutta tämä on lastenpsykiatrian alaista toimintaa eikä siihen kuulu aikuispsykiatrinen arviointi ja hoito. Aikuispsykiatriseen hoitoon on kuukausien jonot, mikä voi olla kohtalokasta sekä vanhemman että kehittyvän vauvan mielenterveyden, sekä varhaisen vuorovaikutuksen kehityksen kannalta.
   
   Psykiatrinen avohoito on yleensä polikliinista, eikä tue vanhemmuutta ja perhettä kokonaisvaltaisesti. Psykiatrinen osastohoito on usein lyhytkestoista eikä vauva voi yleensä olla äidin kanssa osastolla, mikä voi johtaa lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle (Simoila et al., 2019).
   
   Perinataalimielenterveyteen keskittyneet yksiköt voisivat vahvistaa ja tehostaa kaikkiin näihin
   tarpeisiin vastaamista aina perustasolta erikoissairaanhoitoon saakka moniammatillista sosiaali- ja
   terveysalojen yhteistyötä luoden. Lisäksi perinataaliajan mielenterveysongelmiin keskittynyt
   hoitotaho tukisi konsultaatioiden kautta myös perustason työntekijöitä, mukaan lukien neuvolan
   terveydenhoitajat, lääkärit ja psykologit, sekä muita erikoisaloja ja sosiaalihuollon sekä lastensuojelun
   ammattilaisia.
   
   Suomessa ei ole tarjolla intensiivistä psykiatrista hoitoa, jonne vakavammista mielenterveyden
   haasteista kärsivät äidit ja puolisot voisi yhdessä vauvan kanssa ohjata. Lähimpänä tätä ovat Ensi- ja
   turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämät ensikodit eri puolilla Suomea. Ensikoteihin ohjataan
   vauvaa odottavia ja vauvaperheitä, joilla on esimerkiksi mielenterveysongelmia, traumataustaa,
   oppimisvaikeuksia, sosioekonomisia ongelmia ja/tai muita syitä, jotka vaikuttavat vanhempana
   toimimiseen ja jaksamiseen. Päihdeongelmaisille raskaana oleville äideille ja vauvaperheille
   tarkoitetut Pidä kiinni® ensikodit ja niiden avopalveluyksiköt vastaavat puolestaan hyvin päihteitä
   käyttävien perheiden avun tarpeisiin ja työn tulokset ovat tutkitusti hyviä. Ensikodit muodostavat
   valmiin valtakunnallisen verkoston. Vahvistamalla näitä yksiköitä edelleen psykiatrisella osaamisella
   käytettävissä olisi odottavia ja vauvaperheitä tukeva sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliseen
   osaamiseen perustuva kokonaisuus. Ensikodeissa pystytään auttamaan myös
   mielenterveysongelmista kärsiviä vauvaperheitä, lukuun ottamatta vanhempia, jotka tarvitsevat
   vakavien mielenterveysongelmien vuoksi psykiatrista osastohoitoa.
   
   Hyviä esimerkkejä osana terveydenhuoltoa toimivista perinaaliajan mielenterveysyksiköistä on muun
   muassa Isossa-Britanniasta (Howard et al., 2022), joissa intensiivistä hoitoa tarjotaan yhdessä sekä
   äidille että vauvalle ja tuetaan koko perhettä tilanteissa, joissa äidillä on sairaalahoitoa vaativa
   mielenterveysongelma. Avohoitoyksiköt tukevat sairaalahoidosta kotiutuneita äiti-lapsi-pareja sekä
   perheitä, joiden mielenterveysongelmat eivät vaadi sairaalahoitoa. Hoitomalliin kuuluvat myös
   matalan kynnyksen yksilö-, pari-, perhe- ja vuorovaikutusterapiat. Laskelmien mukaan
   perinataalipsykiatrisen hoitoketjun perustaminen maksaa vain viidenneksen perinataaliajan
   mielenterveysongelmien yhteiskunnalle aiheuttamista kokonaiskustannuksista pitkällä aikavälillä
   (Bauer et al., 2014).
   
   Rakentuvilla hyvinvointialueilla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa tähän kehitykseen ja näin parantaa
   sekä nykyisen että tulevan aikuissukupolven mielenterveyttä äitejä, vauvoja ja isiä/puolisoita sekä
   koko perheen hyvinvointia tukien. Yhteenvetona toteamme: Jotta palvelut yhdistelmäneuvolassa voivat olla vaikuttavia ja laadukkaita myös jatkossa, sekä tukea lasta odottavien vanhempien ja koko perheen hyvinvointia, on hyvinvointialueilla oltava riittävästi resursoidut neuvolapalvelut, joissa on turvattu säännölliset terveystarkastukset, hoidon jatkuvuus ja oikea-aikainen tuen ja avun saanti.
   
   Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään on myös rakennettava perinataaliajan mielenterveysongelmien hoitoon perehtynyt hoitotaho, joka on tiiviisti yhteistyössä neuvoloiden ja muiden hoitoon osallistuvien tahojen kanssa. Monialaisen yhteistyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta- ja hoitomallien kehittäminen ja osaamisen lisääminen perinataaliajan mielenterveyden hoitamiseen vähentävät inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnan kustannuksia. Tällöin mielenterveyden tuki ja mielenterveysongelmien taustalla olevien riskitekijöiden, kuten vanhemman uupumuksen, lapsuuden ajan haitallisten kokemusten, sosio-ekonomisten kuormitustekijöiden, ja muiden haasteiden tai sairauksien tunnistaminen ja hoito on mahdollista varhain. Perinataaliajan mielenterveyttä hoitamalla hoidetaan parhaimmillaan koko perhettä, jonka ansiosta mielenterveysongelmien pitkittymistä ja esiintyvyyttä, ja näin ollen psykiatrista sairastavuutta väestötasolla voidaan vähentää ja hoito on myös kustannustehokkainta.
   
   Ehdotamme, että STM kutsuu pikaisesti koolle nk. pyöreän pöydän keskustelun hoidon jatkuvuuden
   ja riittävien henkilöstöresurssien turvaamisesta neuvolapalveluissa sekä perinataalimielenterveysyksiköiden perustamisesta hyvinvointialueilla. Keskustelussa sovitaan
   tilanteen edistämisen jatkotoimista keskeisten toimijoiden kesken.
   
   Helsingissä 4.10.2022
   
   Allekirjoittajat:
   Suomen Perinataalimielenterveys ry hallituksen puolesta, puheenjohtaja Tiina Riekki
   Psykologiliiton Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden ammatillinen työryhmä, puheenjohtaja
   Sanna Isosävi
   Mannerheimin Lastensuojeluliitto, puheenjohtaja professori Mirjam Kalland
   Ensi- ja turvakotien liitto, pääsihteeri Riitta Särkelä
   Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry, toiminnanjohtaja Laura Piirainen
   Mieli Suomen Mielenterveys ry, toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi
   Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry, puheenjohtaja Tiina Mäenpää
   
   Lähteet:
   Bauer, A., Parsonage, M., Knapp, M., Lemmi, V., & Adelaja, B. (2014). Costs of perinatal mental
   health problems | Centre for Mental Health. October. https://doi.org/10.13140/2.1.4731.6169
   Cowie, L., Morgan, M., White, P., & Gulliford, M. (2009). Experience of continuity of care of patients
   with multiple long-term conditions in England. Journal of Health Services Research & Policy,
   14(2), 82–87. https://doi.org/10.1258/JHSRP.2009.008111
   Cox, E. Q., Sowa, N. A., Meltzer-Brody, S. E., & Gaynes, B. N. (2016). The Perinatal Depression
   Treatment Cascade: Baby Steps Toward Improving Outcomes. The Journal of Clinical Psychiatry,
   77(9), 20901. https://doi.org/10.4088/JCP.15R10174
   Eskola, P., Tuompo, W., Riekki, M., Timonen, M., & Auvinen, J. (2022). Hoidon jatkuvuusmalli :
   Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti.
   https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164291
   Felitti, V. J., Anda, R. F., Nordenberg, D., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P., &
   Marks, J. S. (1998). Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the
   leading causes of death in adults: The adverse childhood experiences (ACE) study. American
   Journal of Preventive Medicine, 14(4), 245–258. https://doi.org/10.1016/S0749-
   3797(98)00017-8
   Graignic-Philippe, R., Dayan, J., Chokron, S., Jacquet, A. Y., & Tordjman, S. (2014). Effects of prenatal
   stress on fetal and child development: A critical literature review. In Neuroscience and
   Biobehavioral Reviews. https://doi.org/10.1016/j.neubiorev.2014.03.022
   Haapio S. (2017). Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona: Ensisynnyttäjien
   valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikuttavuus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-
   0378-5
   Hakulinen, T., Hietanen-Peltola, M., Jahnukainen, J., & Vaara, S. (2022). Poikkeavat olosuhteet – tutut
   palvelut: Äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon seurantatutkimus
   https://www.julkari.fi/handle/10024/144494
   Holopainen A. & Hakulinen T. 2019. New parents’ experiences of postpartum depression: a
   systematic review of qualitative evidence. JBI Database of Systematic Reviews and
   Implementation Reports: September 2019 – Volume 17 – Issue 9 – p 1731-1769.
   https://journals.lww.com/jbisrir/Fulltext/2019/09000/New_parents__experiences_of_postpart
   um_depression_.3.aspx?context=FeaturedArticles&collectionId=5
   Howard, L. M., Abel, K. M., Atmore, K. H., Bick, D., Bye, A., Byford, S., Carson, L. E., Dolman, C.,
   Heslin, M., Hunter, M., Jennings, S., Johnson, S., Jones, I., Taylor, B. L., McDonald, R., Milgrom,
   J., Morant, N., Nath, S., Pawlby, S., … Pickles, A. (2022). Perinatal mental health services in
   pregnancy and the year after birth: the ESMI research programme including RCT. Programme
   Grants for Applied Research, 10(05), 1–142. https://doi.org/10.3310/CCHT9881
   Hyytinen, P., Saisto, T., & Riekki, T. (2022). Raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen
   ja ahdistuksen hoito. NEUKO-Tietokanta.
   https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/nko/article/nla00085/search/riekki
   Kansallinen lapsistrategia: Komiteamietintö. (2021).
   https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162864
   Knight, M., Bunch, K., Tuffnell, D., Patel, R., Shakespeare, J., Kotnis, R., Kenyon, S., & Kurinczuk, J. J.
   (2021). Saving Lives, Improving Mothers’ Care Maternal, Newborn and Infant Clinical Outcome
   Review Programme. www.hqip.org.uk/national-programmes.
   Neuvolapalveluissa sekä lasten ja nuorten terveystarkastuksissa puutteita – Valvira. (n.d.). Retrieved
   October 3, 2022, from https://www.valvira.fi/-/neuvolapalveluissa-seka-lasten-ja-nuortenterveystarkastuksissa-puutteita
   Rasic, D., Hajek, T., Alda, M., & Uher, R. (2014). Risk of Mental Illness in Offspring of Parents With
   Schizophrenia, Bipolar Disorder, and Major Depressive Disorder: A Meta-Analysis of Family
   High-Risk Studies. Schizophrenia Bulletin, 40(1), 28–38.
   https://doi.org/10.1093/SCHBUL/SBT114
   Sandvik, H., Hetlevik, Ø., Blinkenberg, J., & Hunskaar, S. (2022). Continuity in general practice as
   predictor of mortality, acute hospitalisation, and use of out-of-hours care: a registry-based
   observational study in Norway. British Journal of General Practice, 72(715), e84–e90.
   https://doi.org/10.3399/BJGP.2021.0340
   Simoila, L., Isometsä, E., Gissler, M., Suvisaari, J., Sailas, E., Halmesmäki, E., & Lindberg, N. (2019).
   Maternal schizophrenia and out-of-home placements of offspring: A national follow-up study
   among Finnish women born 1965–1980 and their children. Psychiatry Res, 273, 9–14.
   https://doi.org/10.1016/j.psychres.2019.01.011
   Stein, A., Pearson, R. M., Goodman, S. H., Rapa, E., Rahman, A., McCallum, M., Howard, L. M., &
   Pariante, C. M. (2014). Effects of perinatal mental disorders on the fetus and child. The Lancet,
   384(9956), 1800–1819. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(14)61277-0
   Tabb, K. M., Bentley, B., Pineros Leano, M., Simonovich, S. D., Nidey, N., Ross, K., Huang, W. hao D.,
   & Huang, H. (2022). Home Visiting as an Equitable Intervention for Perinatal Depression: A
   Scoping Review. Frontiers in Psychiatry, 13, 826673.
   https://doi.org/10.3389/FPSYT.2022.826673/FULL
   Tuominen, M. (2016). Hyötyvätkö perheet äitiysneuvolan ja lastenneuvolan palvelujen
   yhdistämisestä? Vertaileva palvelujärjestelmätutkimus.
   https://www.utupub.fi/handle/10024/125185
   Vartiainen, A., & Luoma, I. (2019). Perinataalisen masennuksen ehkäisyn ja hoidon
   kustannusvaikuttavuus. 13. https://doi.org/10.1186/s12884-014-0402-2.7
   Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M., & Kosloff, A. (2020). Kansallinen mielenterveysstrategia ja
   itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030.
   https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162053
   Yonemoto, N., Nagai, S., & Mori, R. (2021). Schedules for home visits in the early postpartum period.
   The Cochrane Database of Systematic Reviews, 2021(7).
   https://doi.org/10.1002/14651858.CD009326.PUB4
   
   Jakelulista:
   Perhe- ja peruspalveluministeri
   Ministerin esikunta
   STM ja THL linjajohtajarelevantit virkamiehet
   Kannanoton allekirjoittajatahot
   Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta